Blogiartikkelit Kaija Hakala Maatalous, Ruoka

Suomalainen sisu vie vaikka läpi harmaan kiven. Jo teininä mietin, miksei kiveä voi ohittaa tai ylittää, miksi pitää mennä läpi? Sisu vie joskus sivuraiteille, mutta usein sitä on tarvittukin tässä ankaran ilmaston maassa, eikä vähiten sodan aikaan, jolloin oli pakko vain sanoa rajan yli pyrkivälle naapurille, että ”tästä ei mennä (…kele)”.

Suomalaiset eivät ole ainoa sisukas kansa. Katselin Hollannin-vierailuni yhteydessä dokumenttia, jossa kerrottiin silloin tällöin järjestettävistä kilpailuista, ”Elfstedentocht”, joissa luistellaan kanavia pitkin 11 kaupungin kautta määränpäähän. Luistelu pystytään järjestämään vain hyvin harvoin, koska kanavat ovat tämän tapahtuman aikaan jäässä ehkä kerran vuosikymmenessä. 1960-luvun puolivälissä sattui olemaan tällainen talvi ja tätä luistelua muisteltiin TV:ssä. Ihan kuin olisivat ärräpäät lennelleet, niin sisukkaasti siellä luisteltiin maaliin. Periksi ei annettu, vaikka pakkanen oli kova. Monelta paleltuivat jalat, ja taisi siellä olla yksi kuolemantapauskin. Hollantilaista sisua, joka ei häviä vertailussa suomalaiseen.

Suomalaisella sisulla voi menettää taloudellisia etuja tai ystäviä, mutta etenkin aikaa. Kun sisukkaasti etsii todisteita sille, että oli kuin olikin oikeassa, muut ovat menneet ohi ja tekevät jo jotain aivan muuta. Suomalainen on aina paitsi sisukas, myös rehellinen, ja kun kysytään, miltä joku vaate näyttää tai miten vanhalta itse näyttää tai oliko tarjottu ruoka hyvää, suomalaisen sisukkaan ja moraalisen henkilön voi olla hyvin vaikea vastata muuten kuin rehellisesti, vaikkei se elämässä olekaan enää pitkiin aikoihin oikein toiminut.

Suomi ja suomalaiset ovat kuitenkin muuttumassa. Ennen elettiin sisukkaan karusti ja pieni kärsimys ja hyvän asian kärsivällinen odottaminen oli vain kasvattavaa. Muistan, miten äitini tähdensi, että lautanen syödään aina puhtaaksi, ruokaa kunnioitetaan eikä sitä tuhlata, ja leipä on yhtä hyvää kuivana kuin tuoreena, vahvistaa vain hampaita. Nyt leivän pitää olla aina tuoretta, kokkauksessa käytetään puolivalmisteista ja ruoka on niin halpaa, että sitä voidaan ostaa ylenmäärin ja pilaantunut vain heitetään pois. Suomalaisilla ei tunnu enää olevan sisua odottaa illallista tai valmistaa sitä tuoreista, käsittelemättömistä ja laadukkaista raaka-aineista.

Ruoka on huomattavasti halvempaa kuin sen pitäisi olla. Ruoan tuotannossa käytetään suuri määrä tuotantopanoksia, joilla on suuri vaikutus maailman ilmastoon, vesistöihin, monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin. Ruoan hinnan pitäisi kuvastaa näiden luonnonvarojen arvoa. Tämän vuoksi etenkin lihan pitäisi olla niin kallista, ettei sitä järkevällä taloudenpidolla pystyisi syömään enempää kuin terveyssuositusten ilmoittaman määrän. Kiinasta tai Thaimaasta tuotu bambunversosäilyke on halpa ja maistuu hyvältä, mutta sitä tehdessä on tuotettu suuri määrä ilmastopäästöjä ja saasteita, jokia padottu, monimuotoisuutta menetetty ja ihmisiä sorrettu. Suomalaisen punajuuren, lantun, kaalin tai porkkanan tuotanto on hiukan kalliimpaa, mutta niistä tiedämme, mistä ne ovat tulleet, miten paljon niiden tuotannossa on käytetty panoksia ja mitä ne sisältävät.

Halpa maito, juusto, kananmunat, liha ja leipä kertovat eniten siitä, että niiden raaka-aineiden tuottajat elävät tällä hetkellä kuin viimeistä päivää, pystymättä korvaamaan poistoja tuotantokoneistossa saati maksamaan itselleen kilpailukykyistä palkkaa. Ruoan tuottajista on tullut yhteiskunnan hyväntekijöitä, joiden työllä elävät elintarviketeollisuus, kauppa ja kuljetus. Olisi hyvä, jos voisimme tässä asiassa palata 1960-luvulle, jolloin ruoka oli kallista ja hyvää, liha herkullinen mutta pieni osa dieettiä, juureksista tehtiin itse ruoka ja kissakin söi silakan perkuujätteitä (kun harvoin sai eikä ollut teollista kissanruokaa) niin halukkaasti, että jäi aurinkoon sulattelemaan ruokaansa pystymättä enää nousemaan.

Aiheeseen liittyvä artikkeli ”Syö kuten mummosi”.

Kommentoi

  1. Hei Kaija ja kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tein juuri ostoslistaa, en tarvitse siihen tehdä muutoksia kun luin juttusi. Olen aina ihmetellyt miksi ruuan hintaa pidetään kalliina, sehän on selvästi nyt aivan liian halpaa ja tuottajat ovat tosi pahassa ahdingossa. Mikään turhuustavara ei sitten olekaan liian kallista.
    Miten teillä siellä Lukessa on alkanut sujua?
    Olimme Leenan kanssa eilen Kuopion torilla janopäiväkeräyksessä.
    Mukavaa vappua ja hyvää kesää

    1. Hei!

      Kiitokset kommentista! Hienoa, kun te vielä arvostatte hyvää suomalaista ruokaa ja näette vaivaa ruoan eteen! Minua on jo pitkään harmittanut ruoan hinnan moitiskelu ja sen ”halpuuttamiset”. Olen miettinyt, miten perunoita voidaan myydä alle 70 senttiä kilo ja 10 munan pakkauksia eurolla. Siinä ollaan tappamassa elinkeinoa. Itse olen valmis maksamaan enemmän hyvästä ja puhtaasta ruoasta. Hyvää vappua teille!

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *