Blogiartikkelit Antti Iho Yleinen

Arvostettu resurssitaloustieteilijä Larry Karp esitti tämän poikkitieteellisen lemmansa luennolla muutama vuosi sitten. Minusta tämä teologiaa ja taloustiedettä yhdisteltävä erillistulos on rautainen. Sen avaamiseksi tarvitaan muutama käsitteellinen rakennuspalikka. Valmiina?

Hyvin rakennettu talo voittaa maakuopan. Talo rakentuu, kun jaksaa rakentaa ja on rakentamiseen sopivat vehkeet. Taloustiede kutsuu näitä tekemiseen tarvittavia vehkeitä pääomaksi, kapitaaliksi.

Järkevä jako välittömän työnteon ja työntekoa edistävien vempeleiden valmistamisen välillä on taloustieteen ikiaikaisia kysymyksiä. Paras tasapaino löytyy, kun viimeinen hikitippa välittömään työhön tuo yhtä paljon tulosta (iloa, hyvää mieltä) kuin viimeinen hikitippa pääoman kasvattamiseksi takaisi tulevaisuudessa – esimerkiksi säästetyn tulevan hikoilun muodossa. Nykyistä ja tulevaa hyötyä yhteismitallistetaan diskonttokorolla: mitä korkeampi diskonttokorko, sitä mieluisampaa on siirtää hikoilu tulevaisuuteen.

Perinteisiin pääomaluokkiin on tavattu käyttää kiinteää, ajassa muuttumatonta diskonttokorkoa. Tämä tuntuu jollain lailla sielullisesti sopivalta, kun tarkastellaan alle ihmisiän mittaisia hankkeita. Mutta esimerkiksi ilmastoasioissa aikajänne on pidempi. Miten painottaa eri sukupolvien välistä hyvinvointia? Onko lasteni hyvinvointi lähempänä sydäntäni kuin lastenlastenlasteni, joita en koskaan näe? Taitaa olla. Onko tästä laskien viidennen sukupolven hyvinvointi lähempänä sydäntäni kuin seitsemännen? Ei taida olla. Hama tulevaisuus ja älyttömän hama tulevaisuus ovat nykyhetkestä katsoen samoja asioita. Poliittisten päätösten taustalla olevien mallien tulisi huomioida tämä. Ja tarkemmin: päätösten taustalla käytetyn diskonttokoron tulisi huomioida tämä.

Eräs tapa tähän on soveltaa hyperbolista, ajan myötä laskevaa diskonttokorkoa. Yhä useampi Ilmastonmuutosta ja taloutta yhdistävä tutkimus onkin soveltanut hyperbolista diskonttokorkoa, huolimatta sen tuomista analyysiteknisistä vaikeuksista. Voiko teknisesti monimutkainen olla lähempänä arkikokemusta?

Professori Karp osoitti, että hyperbolinen diskonttaussääntö voidaan johtaa kaikille tutusta arkisesta tilanteesta euklidista geometriaa tai tutummin perspektiivioppia soveltaen. Kuvittele katsovasi suoria rautatiekiskoja ratapölkyllä seisten. Kaukaisuudessa kiskot näyttävät yhtyvän, vaikka ovat todellisuudessa yhdensuuntaiset. Etäisyys seuraavaan ratapölkkyyn näyttää suuremmalta kuin sitä seuraavaan ja niin edelleen. Kahden ratapölkyn keskinäinen etäisyys pienenee sinusta katsoen juuri hyperbolisen diskonttausperiaatteen mukaan. Pienenemisnopeuteen vaikuttaa pituutesi. Hyvin lyhyt näkee ensimmäisen välin valtavana ja loput nopeasti pienentyvinä. Mitä korkeampi, sitä tasavälisemmältä pölkytys näyttää. Ja tästä päästään erityistapaukseen: koska Jumala on äärettömän pitkä, hän näkee rautatien harhattomasti juuri sellaisena kuin sen on, kaikki ratapölkkyjen välit yhtä pitkinä. Hän ei siis diskonttaa.

Sen verran professori taisi kuitenkin arastella poikkitieteellistä pelinavaustaan, että vasta ilmestyneessä artikkelissaan hän on piilottanut teologisen lemmansa tekstin sekaan: ”The taller she is, the more her view resembles that of the floating deity.”

Kommentoi

  1. Eikö tuo sama ole toteutettavissa käyttämällä logaritmista aikaskaalaa? Eri asia tietenkin on, mikä on relevantti tilastoinnin manipulointitapa, eli mitä arvoja tilastoinnissa painotetaan. Rahatalous on tietenkin vain yksi talouden aspekti ja ulotteisuus – Jumalalla priorisointi todennäköisesti eroaa inhimillisestä 😉

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *