Blogiartikkelit Juha-Matti Katajajuuri Ilmasto, Ruoka, Ympäristö

Proteiinien ympärillä tapahtuu nyt paljon. Elintarvikeyritykset panostavat proteiinituotteiden kehittämiseen ja tuotantoon, ja elintarvikkeiden myyntiä vauhditetaan proteiinimerkinnöillä. Kun karppausvillitys painui historiaan, alkoi leipäpussien päälle ilmaantua yhä enemmän proteiini-leimoja.

Proteiinia saadaan tyypillisesti eniten lihasta, kalasta, kananmunasta ja maitotuotteista. Hyviä kasviproteiinin lähteitä ovat puolestaan pavut, soija, linssi, herneet, pähkinät, siemenet ja täysjyvävilja. Proteiinit ovat tärkeitä ravintoaineita, joita tarvitaan esimerkiksi lihasmassamme ylläpitämiseen.

Työikäinen väestö saa proteiinia jo aika lähelle saantisuosituksemme ylärajaa, ja osa väestöstä saa proteiinia jo liiaksikin. Useimmiten liikaproteiinit saadaan eläinperäisistä tuotteista. Jo ravitsemussuosituksissakin varoitellaan, etteivät lapset saisi liiaksi proteiinipitoisia ruokia ja punaista lihaa.

Lihaton vai lihallinen lokakuu?

Eläinperäisten proteiinien tuotanto ja kulutus nostavat esille ympäristö- ja eläinten hyvinvointikysymykset. Kasvisperäisten proteiinilähteiden ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin eläinperäisten. Me myös kulutamme kasviksia terveyden kannalta liian vähän, jolloin kasviperäisten proteiinilähteiden käytön lisäämisellä ruokavaliossa saavutettaisiin kaksinkertaiset hyödyt.

Lihaton lokakuu puhuttaa somessa tavalla, jonka rinnalle on syntynyt myös lihallinen lokakuu. Vastakkainasetteluista syntynyt keskustelumyrsky on johtanut jo siihen, että Kuluttajaliitto on keskeyttänyt lokakuussa alkaneen oman jauhelihattomuus-kampanjansa.

Liiketoimintaa proteiinien uusista mahdollisuuksista

Tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksessakin satsataan kasviproteiinien tutkimukseen ja kehittämiseen. Luke on juuri käynnistänyt todella ison uusien proteiinilähteiden kehittämiseen keskittyvän tutkimushankkeen Suomen akatemian strategisen tutkimusneuvoston rahoituksella.

Myös kiertotaloudesta ja sivuvirtojen hyödyntämisestä haetaan ratkaisuja ympäristöä vähän kuormittavien proteiinilähteiden tuottamiseksi. Uudessa merkittävässä kansainvälisessä EU-hankkeessamme tutkitaan vehnän ja riisin prosessoinnin sivuvirtojen hyödyntämistä uusien proteiinilähteiden ja proteiinipitoisten tuotteiden tuottamiseksi. Tutkimuspartnereina tässä ovat mukana VTT ja Luke, ja hankkeen partnereina ovat muun muassa. Barilla, Südzucker, United Biscuits ja Olvi.

Luke ja VTT tutkivat toisessa uudessa kansainvälisessä hankkeessa kauran proteiinien erottamista ja konsentrointia uusiin tuoteapplikaatioihin. Myös Luken hyönteistutkimus on ottamassa ensi askeleitaan – tutkimme hyönteisten käyttöä eläinten rehuksi. Hyönteisten kasvattaminen myös ihmisravinnoksi lienee ihan mahdollinen kehityssuunta.

Henkilökohtaiset valinnat ovat tärkeitä

Asiat etenevät käsi kädessä. Samaan aikaan kun etsimme keinoja hillitä ilmastonmuutosta ja vähentää muita haitallisia ympäristövaikutuksia, hyödynnämme tehokkaammin sivuvirtoja ja lisäämme tuotannon resurssitehokkuutta. Edistämme siis kiertotaloutta.

Etsimme myös vaikutuskeinoja ja -mahdollisuuksia kuluttajavalintojen kautta kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi.

Ei kuitenkaan unohdeta sitä, että ruokavalio on kokonaisuus, joka koostuu henkilökohtaisista valinnoista. Omalla lautasellani on edelleen lihaa, mutta pääosin vaaleaa lihaa, enkä aio osallistua lihaton enkä myöskään lihallinen lokakuu-kampanjoihin. Pyrin opettamaan lapsilleni monipuolisesta, kestävästä ja terveellisestä ruokavaliosta.

Panostan itse tutkimus- ja kehittämishankkeisiin niin liha- kuin kasviproteiinien tuotantoketjujen kehittämiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi sekä jaan faktatietoa ruokaketjuun liittyvistä vastuullisuuskysymyksistä ja kestävistä kulutusvalinnoista.

Kommentoi

  1. ”Kasvisperäisten proteiinilähteiden ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin eläinperäisten.” Mitähän tässä tarkoitetaan ympäristövaikutuksella. Toistaiseksi näin on voitu sanoa vain jos ympäristövaikutus on samaistettu ilmastovaikutukseen, joka kuitenkin on vain yksi ympäristövaikutus. Tasapainoinen maatalous koostuu eläin- ja kasvituotannosta, jossa eläintuotanto korjaa kasvituotannon aiheuttaman biodiversiteettikadon. Kasvinviljely perustuu aina monokulttuuriin ja jotenkin sen aheuttama kato on korjattava.

    1. Monimuotoisuus on tosiaan tärkeä seikka, hyvä kun nostit esille. Tekstissäni ympäristövaikutuksilla viitattiin ilmastovaikutuksen ohella ennen kaikkea rehevöitymiseen ja happamoitumiseen sekä vesijalanjälkeen. En tiedä ihan tarkkaan mihin ’katoon’ viittaat, mutta ensinnäkin kasvinviljelyssä harjoitetaan paljon viljelykiertoa, mikä on hyväksi monellakin tapaa viljelylle ja ympäristölle. Viitannet ehkä eniten märehtijöihin kommentissasi, sillä kyllä lehmien ja lampaiden perinteisimmillä tuotantotavoilla arvioidaan olevan monimuotoisuuden kannalta positiivisia vaikutuksia. Lihantuotanto on kuitenkin melkoisen keskittynyttä ja perustuu intensiivisempiin tuotantotapoihin eikä näitä hyötyjä vastaavasti enää saada. Laidunnus on aika lailla siis vähentynyt. Yleisesti ottaen eläin- ja kasvikunnan integroiminen toisiinsa nykyistä paljon paremmin auttaisi lanta- ja ravinneasiassa, mutta sitä estää nykyinen alueellisesti keskittynyt tuotanto, kun on alueita joissa on erikoistuttu viljan viljelyyn ja sitten toisaalla eläinten kasvatukseen. Lantaa ja muita orgaanisia lannoitteita hyödynnettäessä viljelyssä saadaan palautettua orgaanista ainesta takaisin maaperään, millä on merkitys maaperän mikrobitoiminnan ja maan rakenteen ja siten maaperän kasvukunnon kannalta. Ehkä viittasit tähän katoon. Ideaalitilanteessa tuo lanta tulisi saada tasaisesti levitettyä peltohehtaareillemme, mutta juuri niin ei nyt käy. Kun sitten lopulta vertaamme lihojen ja kasvikunnan tuotteiden em. ympäristövaikutuksia niin ero on suuri kasvikunnan tuotteiden hyväksi. Monimuotoisuuden parempi arviointi ja mittarointi ja niin, että se saataisiin kytkettyä osaksi tuotteiden ympäristövaikutus/vastuullisuusprofiilia olisi tärkeä suunta, johon tutkimuksessakin on ajatus edetä ja tiettyjä aloitteitakin on tehty. Mikäli sinulla olisi hyviä ajatuksia tässä etenemiseksi ja/tai tiedät joitain hyviä julkaisuja, mitkä meiltä ovat mahdollisesti jääneet huomaamatta niin laita vinkkejä tulemaan. Mainituista ympäristövaikutuksista eri tuoteryhmissä on julkaistu valtavasti, jotka ovat kirjoitukseni pohjalla, mutta juuri monimuotoisuuden osalta melkoisen vähän, tai sitten julkaisuista eivät käy tähän vertailuun tarvittavat tiedot ilmi, tai ko. monimuotoisuutta käsitelleet tutkimukset on tehty ihan eri lähtökohdista, esimerkiksi tietyn tuotantosuunnan monimuotoisuuden kehittymisestä suhteellisesti jne. Laita sähköpostia juha-matti.katajajuuri@luke.fi.

  2. Tuntuu siltä että pitää olla niin perusteellisesti perehtynyt asiaan jotta edes vähän ymmärtäisi, mitkä ovat suositeltavia kasvisperäisiä proteiinilähteitä. Olen aikoinani joutunut seuraamaan kun ruokavaliotaan vaihtaneen henkilön tukka alkoi lähteä, koska hän söi pääasiassa pakastevihanneksia. Siksi olen melkoisesti vauhko proteiinien perään. Tietoa tarvitsen ja reseptejä. Tänä päivänä ruokavalioni koostuu kasviksista + kanaa + kalkkunaa.

    1. Hyviä kasviproteiinilähteitä olisivat siis mm. pavut, soija, linssi, herneet, pähkinät, siemenet ja täysjyvävilja. Viitaten vastaukseesi niin monipuolisempi ruokavalio olisi hyväksi, ja siten esimerkiksi kala ainakin silloin tällöin olisi hyvä lisäys tuohon.
      – Juha-Matti Katajajuuri

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *