Blogiartikkelit Terhi Suojala-Ahlfors Maatalous, Puutarha, Ruoka

Suomen juhlavuonna luon katseeni maahan ja sen hedelmiin. Juurekset, nuo perisuomalaiset arjen ja juhlan antimet, ovat tarjonneet suomalaisille ravintoa ja terveyttä läpi maamme historian.

Nauris oli muinaissuomalaisten tärkein viljelykasvi ohran ohella. Suomessa viljeltiin litteämukulaista kaskinaurista, joka menestyi hyvin kaskenpolton jälkeen syntyneessä emäksisessä maassa. Suomalainen kaskinauriin viljelytapa levisi myös muualle Pohjois- ja Itä-Eurooppaan ja siirtolaisten mukana jopa Pohjois-Amerikkaan. Kaskinauriin valtakausi jatkui aina 1800-luvulle asti, jolloin perunan viljely yleistyi.

Juureslastuja. Kuva: Kotimaiset kasvikset ry/Teppo Johansson

Lanttu on nuorempi tulokas, mutta tärkeä osa pohjoisten maiden ruokakulttuuria. Nauriin tapaan se sisältää paljon C-vitamiinia, minkä takia näillä juureksilla on ollut erityinen merkitys terveyden ylläpitäjinä kautta historian. Lanttu on syntynyt viljellyn kaalin ja nauriin risteymänä. Suomi lienee yksi lantun syntypaikoista; risteytymistä on ilmeisesti tapahtunut eri alueilla.

Juuresten tuotannon aiheuttamat ilmastovaikutukset ovat pieniä verrattuna moniin muihin tuotteisiin.

Nauriin ja lantun suomalaista geeniperintöä on tallennettu NordGenin, Pohjoismaisen Geenivarakeskuksen, geenipankkiin. Nämä kasvit eivät kuitenkaan ole pelkkää historiaa, vaan molemmat aromikkaat juurekset ovat yhä suomalaisten suosiossa.

Juurekset ovatkin tällä hetkellä trendikkäitä. Satokausiajattelu suosii paitsi kauden kasviksia, myös hyvin varastointia kestäviä juureksia. Niiden tuotannon aiheuttamat ilmastovaikutukset ovat pieniä verrattuna moniin muihin tuotteisiin, joten sekä ilmasto- että terveysvaikutusten näkökulmasta avomaanvihannesten käytön lisääminen ruokavaliossa on suotavaa.

Kuva: Kotimaiset kasvikset ry/Sanna Peurakoski.
Monessa perheessä joulun makuihin kuuluu myös punajuuri, porkkanan kaveri rosollissa. Kuva: Kotimaiset kasvikset ry/Sanna Peurakoski.

Porkkana on suomalaisten toiseksi suosituin vihannes tomaatin jälkeen, ja lähes kaikki Suomessa syödyt porkkanat tuotetaan kotimaassa. Monikäyttöinen ja maukas juuri maistuu lähes jokaiselle. Porkkanan alkuperäinen viljelymuoto on ollut violetti tai purppuran värinen, oranssinkeltainen porkkana syntyi Hollannissa 1600-luvulla. Erivärisiä porkkanoita on alettu taas viljellä laajemmin Suomessakin, mikä rikastuttaa kotimaista juuresperhettä.

Monessa perheessä joulun makuihin kuuluu myös punajuuri, porkkanan kaveri rosollissa. Punajuuresta syntyy taitavien kokkien käsissä mitä hienoimpia makuelämyksiä. Mutta eiväthän juurekset tähän lopu – saatavilla on myös palsternakkaa, mukulaselleriä, maa-artisokkaa, mustajuurta, piparjuurta, keltajuurikasta, raitajuurikasta….

Vaan ei vihannesten viljely ole pelkkää sadonkorjuun juhlaa. Maassa ollaan säiden ja luonnon armoilla. Puutarha-lehdessä kirjoitettiin sata vuota sitten näin:

”Myöskin juurihedelmät antoivat hyviä satoja, paitsi lanttua, joita suuresti tuhosivat lukuisat maakirput tänä sateesta niin köyhänä kesänä…. Samoin oli kaupaksi tarjottu porkkanan, semminkin ”Nantes”, siemen vanhaa ja kuivunutta, ettei se itänyt kuivassa maassa. Mutta juurihedelmäin pellot antoivat yleiseen tyydyttävän sadon..”

Vihannesten viljely nyky-Suomessa on ammattimaista ja -taitoista. Tuotantoon liittyy silti haasteita, jotka muuttavat muotoaan ajan kuluessa. Tuholaisten, kasvitautien ja rikkakasvien hallinta ovat ajankohtaisia tutkimusaiheita, sillä ilmastonmuutos tuo mukanaan uusia kasvintuhoojia ja toisaalta kuluttajat odottavat entistä parempaa laatua. Tuotantotapoja kehitetään yhä kestävämpään suuntaan. Tässä kehitystyössä ovat myös Luken vihannestutkijat mukana.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *