Blogiartikkelit Jarkko Hantula Metsä, Ruoka

Viime viikolla uutisoitiin, että Espoo haluaa lisää aasialaisia turisteja Nuuksioon. Tämä pääkaupunkiseudun välittömässä läheisyydessä sijaitseva luontohelmi on aivan ainutlaatuinen turisminhoukutin koko maailmassa. Nuuksiossa on erinomaisia kävelyreittejä, talvisin latuja, uskomattoman komeita maisemia, tulisijoja, lampia ja vanhoja metsiäkin. Ja onhan siellä myös juuri valmistunut luontokeskus Haltia.

Kiinnitin huomiota espoolaisten toiveeseen, sillä Lukessa on ollut viime vuosina käynnissä sen kannalta merkittävä hanke, jota vetävän tutkija Lu-Min Vaarion tavoitteena on ymmärtää tuoksuvalmuska-nimisen sienen itiöemien esiintymiseen vaikuttavia tekijöitä. Tässä vaiheessa projekti voitaneen luokitella akateemiseksi perustutkimukseksi, mutta heti valmistuttuaan sillä on myös käytännön sovellus: tutkimuksen kautta saatavan tiedon perusteella tuoksuvalmuskan esiintymistä metsissämme voitaisiin ennustaa ja ehkä jopa edistää.

Entä sitten? Onkos nyt sienikorin kerääminen suurta bisnestä?

Tuoksuvalmuska eli Matsutake ei ole suomalaisille kantarellin tai haaparouskun veroinen sienikorin täyttäjä, mutta itäaasialaisille se merkitsee vähintään samaa kuin herkkutatti italialaiselle tai tryffeli ranskalaiselle. Osa Vaarion tutkimista koealoista sijaitsee Nuuksiossa, ja jos tutkimus jonain päivänä johtaa mahdollisuuteen varmistaa tuoksuvalmuskan esiintyminen Suomessa, voidaan sienten esiintymistä käyttää japanilais- ja kiinalaisturistien houkuttelemiseen Nuuksioon ja muuallekin Suomeen.

Kuulostaa varmaankin huvittavalta ajatus siitä, että sienet houkuttelisivat turisteja tuhansien kilometrien päähän kotoaan. Uskoisin hymynne kuitenkin hyytyvän, kun saatte tietää tuoksuvalmuskan hinnan Japanissa: yksi itiöemä (arkikielen ”sieni”) maksaa sikäläisessä kaupassa noin 200 dollaria. Kilosta saa siis pulittaa parituhatta euroa. Toisin sanoen aasialaisilla on valtava himo näitä sieniä kohtaan.

Isot turistilaumat keräävät tietenkin hetkessä kaikki sienet maastosta. Siksi japanilaiselle tai kiinalaiselle turistille voisi pääsääntöisesti tarjota ohjattuja käyntejä tuoksuvalmuskan kasvupaikoille, joilla sienen tiedetään varmasti esiintyvän. Lisämaksusta voisi vielä tarjota omin käsin sienestystä metsiköissä, joissa olisi myös mahdollisuus – vaikka pienikin – löytää tuoksuvalmuskoja.

Matsutake on itäaasialaisille samanlainen elämys kuin lohi virkistyskalastajalle: sitä kannattaa pyytää, vaikka ei saalista saisikaan. Tällaisilla elämyksillä on tilausta tiheästi asuttujen maiden vauraille asukkaille, joilla on varaa toteuttaa unelmansa. Esimerkiksi puhtaassa luonnossa retkeily omin käsin sieniä poimien saattaa monelle suurkaupungin asukkaalle olla ”once in a lifetime” -tilaisuus!

Samalla sieniretken järjestäjä voi kuitata elantonsa opastuksesta ja oheistuotteiden kauppaaja Matsutake-pehmoleluista tai -paidoista sievoisia summia. Kännykkä- ja tietokonepelien kehittäjä voi koodata ja myydä ”seikkailu matsutakemetsässä”-peliä ja ravintoloitsija ruoka-annoksia tuoksuvalmuskalla tai ilman. Samalla hyödynnettäisiin Itä-Aasiassa vahvaa ”puhdas Suomi” -brändiä oheistuotteiden markkinoinnissa.

Tuoksuvalmuskaturismin ansiosta pääkaupunkiseudun hotellit saisivat hyvin maksavia asukkaita ja Finnair ensiluokkaisia matkustajia. Suomi-brändi kiillottuisi entisestään ja maamme saisi Itä-Aasiasta entistä enemmän ystäviä, jotka ehkä suosisivat kotimaassaankin suomalaisia tuotteita – kunhan vientiyrityksemme vain ensin saisivat vietyä niitä sinne tarjolle.

Kommentoi

  1. Metlan Parkanon yksikössä oli vuosina 2006 – 2007 menossa hanke ”Matsutake – vientituote Japaniin?”. Siinä selvitettiin tuoksuvalmuskan (japaniksi matsutake) esiintymistä 13 kunnan alueelta Pohjois-Pirkanmaalla ja Satakunnassa. Tavoitteena oli löytää uusia tuoksuvalmuskan kasvupaikkoja ja niitä löytyikin runsaasti. Vuosien mittaan on käynyt selväksi, että sadon määrässä on suurta vuosien välistä vaihtelua.

    Hanke oli budjetiltaan pieni ja alun perin vain pienelle alueelle rajattu. Tiedotusvälineitä matsutake kuitenkin kiinnosti kovasti, ja niinpä sieni tuli tutuksi koko valtakunnassa. Tuoksuvalmuskan taloudellisesta merkityksestä kertonee jotain se, että Parkanossa vieraili omasta aloitteestaan useita matsutake-kauppiaita Japanista, Ranskasta ja Kanadasta. Olivat saaneet jostain tietää työstämme. Ostajia olisi ollut, mutta keruuorganisaatiota ei. Lapissa sellaista kehiteltiin, mutta sekin lienee kuivunut kokoon.

    Matsutake on Japanissa tärkeä sieni ja herättää yhtä suuria tunteita kuin tryffelit Euroopassa. Harva muu sieni saa japanilaisen lehtimiehen singahtamaan lentokoneella Lontoosta suomalaiseen mäntymetsään Parkanoon tai tuo 20-henkisen tv-ryhmän Tokiosta kuvaamaan matsutaken metsästystä Hämeenkankaalle.

    Jarkko Hantulan esittämästä sieniturismista meillä on edellisten lisäksi sen verran kokemusta, että järjestimme Sendain sieniseuralle sienimatkan Parkanoon. Tavoitteena oli tietenkin matsutaken löytäminen. Ei sillä kertaa onnistunut, mutta retki oli muuten oikein mukava kokemus sekä vieraille että isännille. Sienestettiin yhdessä, laitettiin pystyyn sieninäyttely ja valmistettiin japanilaisia ja suomalaisia sieniruokia.

    Meillä on ollut usean vuoden ajan yhteistyötä myös Japanilaisen matkatoimiston kanssa. Vain yhtenä vuotena matsutake-matkalle on saatu tarpeeksi tulijoita. Sillä kertaa matsutakea löytyi. Osasta satoa tehtiin ruokaa ja osa päätyi tuliaisiksi. Japanin lyhyet kesälomat ja talouslama ovat ilmeisesti olleet osasyynä siihen, ettei turisteja ole tullut pilvin pimein.

    Meillä olisi potentiaalia sieniturismiin. Ainakaan matsutaken suhteen edes saaliin saamisella ei ole kovin suurta merkitystä. Myös muut sienet kiinnostavat kuten myös pelkkä metsässä käveleminen.

  2. Jarkko puhuu ihan asiaa. Parkanossa jokunen vuosi sitten oli Levulan Teuvon mainitsema Matsutake-projekti, jota veti Eira-Maija Savonen. Tutkimusta on tehty edelleenkin Parkanon matsutaken kasvupaikoilla yhteistyössä Lu-Min Vaarion ja Eira-Maijan kanssa. Jarkon esittämä ajatus turistiryhmien houkuttelemiseksi matsutaken perään Japanista saakka on idea, jota on jo käytännössä toteutettu täällä päin. Siitä toivottavasti Eira-Maija ehtii kommentoida lisää. Se ei ole lainkaan ufojuttu vaan varteenotettava mahdollisuus lisätä japanilaisten turistien kiinnostusta Suomea kohtaan.

  3. Hei !
    Parkanossa ”tutkittiin” näitä tuoksuvalmuskoita n. 10 vuotta sitten. Tutkijoista ainakin Eira-Maija Savonen oli siinä työssä mukana.
    Tein kasvupaikan kuvauksen ilmeisesti kaikille löytöpaikoille. Enimmät olivat Hämeen- Pohjankankaan alueella, mikä on karua ja kuivaa soramoreenia. Puustot olivat 70-100 vuotiaita männiköitä. Yksi paikka Porin lähellä oli mustikkatyypin kuusivaltainen sekametsä.
    Kasvupaikan kuvaukset ovat varmaan Eira.-Maijalla. Muistaakseni käytin samaa lomaketta kuin Biosoil-hankkeessa (Ilvesniemi)-
    T: Teuvo Levula

    1. Elokuussa 2007 olivat esimerkiksi Kuusamon kuivat kankaat ’täynnä’ Matsutakea. Paikallisten ihmisten radiohaastatteluissa he kertoivat hakevansa metsistä ’maksukatetta’. Sitä en osaa sanoa, miksi se vuosi oli niin hyvä tuoksuvalmuskan itiöemien kasvulle. Valokuvan tuoksuvalmuskakehästä männyn ympärillä (mykorritsayhteys) lähetin muistaakseni juuri Eira-Maija Savoselle.

  4. Huomenta Kuopiosta!

    Kosketa joskus ainakin toisella jalalla maanpintaa!
    Pakinasi on kokolailla ufojuttu, ainakin Matsutatake-elämysmatkoista. Miten on yhteensovitettavissa turistilaumat joutsenta tarkoittavaan muinais-suomenkielisen Nuuksion maisemiin? Joutsen on suomalaisille kansallislintu ja Nuuksion tulisi olla luonnonrauhan kohtaamispaikka pääkaupunkiseutulaisille.

    1. Kiitos pilvistä pudottamisesta!

      Lähtökohtana tälle kirjoitukselle oli se, että espoolaiset ilmoittivat haluavansa lisää itäaasialaisia turisteja Nuuksioon. Nuuksio tuli siis siitä.

      Jos Matsutaken sienisatoa voidaan jonain päivänä ennustaa luotettavasti tai sitä voidaan jollain tavalla indusoida, voidaan sientä myös käyttää turistien houkutteluun. Tai ainakin sellaista voidaan yrittää.

      Käytännössä Matsutake on Japanissa vähintään niin himoittu kuin tuohon ylle kirjoitin. Sen sijaan Matsutake-bisnestä ei varmaankaan olisi järkevää sijoittaa Nuuksioon, vaan aivan muualle. Näin siksi, että sieni kasvaa parhaiten Pohjois-Suomen kuivilla kankailla, joten myös siihen liittyvälle turismille olisi parhaat edellytykset siellä.

      Ja onhan sitä bisnestä tehty onnistuneesti paljon hullummillakin ideoilla: ajatellaan vain monissa maailman järvissä muka eläviä hirviöitä (Loch Ness, Okanaga lake) tai pyhiinvaelluksia kymmeniä vuosia sitten kuolleen Elviksen kotitalolle. Eikä moni kai aikanaan pitänyt jalat maassa olevina niitäkään, jotka 1800-luvun puolivälin jälkeen haikailivat lentokoneista, autoista tai sähkövaloista. Eikä 1960-luvun Suomessa uskottu tarvittavan muutamaa tietokonetta enempää.

      Voisiko sieniturismi sitten toimia? Sen saamme tietää ainoastaan kokeilemalla.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *