Blogiartikkelit Antti Iho Maatalous, Ympäristö

Minulla on jännittävä kolmevarttinen edessä Marylandissa 14.6. kello 10.45. Sydän alkanee jyskyttää siinä 10.36. Pidän Chesapeake Bayn suojeluohjelman Scientific and Technical Advisory Committeen kokouksessa kutsutun esitelmän fosforikuormituksen tehokkaasta vähentämisestä.

STAC on valuma-alueen yliopistojen (mm. Penn State ja Johns Hopkins ) ja USDA:n asiantuntijoiden yhteenliittymä, joka on vuodesta 1984 toiminut Chesapeake-lahden suojeluohjelman ytimessä. Maatalouden fosforikuormitus on alueen suurin ja sitkein riesa, ja suojeluun ja sen suunnitteluun on käytetty vuosikymmenien aikana miljardeja. Mitä ihmettä voin tälle porukalle tarjota? Jännittää. Eniten jännittää se, että mitäs jos oikeasti pystynkin tarjoamaan jotain?

Gradussa jäi kaivelemaan fosforihuuhtouma ja eri suojeluvaihtoehtojen epäselvät vaikutukset fosforijakeisiin, lähinnä hiukkasmaiseen ja liuenneeseen fosforiin. Lisensiaatintyöstäni uhrasin aiheelle oman luvun. Ei se mitään, että liukoinen fosfori on ärhäkämpää rehevöittämään vesistöjä kuin hiukkasmainen. Mutta toimet joilla hiukkasmaista fosforia saa maataloudessa kuriin, tapaavat lisätä liukoisen fosforin huuhtoumia. Saatamme tahtomattamme lisätä rehevöittävän fosforin kuormitusta, vaikka vähennämme hiukkasmaisen ja liukoisen fosforin summaa.

Liukoinen fosfori on ärhäkämpää rehevöittämään vesistöjä kuin hiukkasmainen. Mutta toimet joilla hiukkasmaista fosforia saa maataloudessa kuriin, tapaavat lisätä liukoisen fosforin huuhtoumia. Saatamme tahtomattamme lisätä rehevöittävän fosforin kuormitusta, vaikka vähennämme hiukkasmaisen ja liukoisen fosforin summaa.

Kymmenen seuraavaa vuotta olen tutkinut fosforikuormituksen tehokasta vähentämistä. Yritän ymmärtää joka paperissani fosforin kiertoa paremmin kuin edellisessä. Mutta tulos näyttää samalta, katsoo mistä kulmasta vain: meidän pitäisi laittaa paljon enemmän paukkuja liukoisen jakeen torjumiseen. Sitä voimakkaammin, jos hiukkasmaisen vähentäminen lisää liukoisen huuhtoumaa.

Odotusteni vastaisesti tulokset eivät ole tuntuneet aiheuttavan minkäänlaista värehdintää. Haluan silti pitää aiheesta kiinni. Olen vakuuttunut, että etenkin kolmen merkittävimmän rehevöitymisestä kärsivän alueen – Erie-järven, Chesapeake Bayn ja Itämeren – tapauksessa liukoinen fosfori on kaiken ytimessä. Ja hyvää tahtovien suojelutoimien aiheuttaman laajamittaisen liukoisen fosforin pitoisuuden nousun Erie-järven suurimmissa joissa pitäisi toimia varoituksena meille kaikille.

Mitä siis aion tarjota? Ehkäpä osaan sanoa jotain mittareista ja tarkkuudesta. Pitää esitellä SAVE- ja Nutritrade-hankkeiden helmet: Savijoen kipsipilotti ja Pirkka Saaristolaispihvit. Pitääkö kertoa dynaamisesta optimoinnista ja maaperän fosforista? Karjanlannasta, typestä ja fosforista? Vai keskitynkö kävelyttämään kuulijoita sekä luonnon- että taloustieteellisiä abstraktion tikapuita alaspäin, alatasanteelle katsomaan, josko sieltä löytyisi aarteita. Mitä? Mielessä on kaikunut jo hyvän aikaa pitkäaikaisen ympäristöekonomistikollegani vakiokysymys näissä tilanteissa: ”Mitä sä meinaat niille höpöttää?”

Tuhannen taalan kysymys.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *