Blogiartikkelit Jarkko Hantula Metsä, Ympäristö

Suomen Äänekoskella aloitti toimintansa äskettäin maailman suurin ja modernein havusellua valmistava tehdas. Se syntyi pitkän tauon jälkeen ensimmäisenä maahamme tehtynä metsäteollisuuden suurinvestointina. Koska tehdas on valtava, myös sen tarve raakapuulle on merkittävä.

Onneksi Suomen metsät kasvavat nopeammin kuin koskaan ennen itsenäisyyden aikana. Tämä tilanne on saavutettu määrätietoisen metsäpolitiikan avulla, mutta osin myös muuttuneiden ympäristötekijöiden kuten ilmaston lämpenemisen kautta.

Taloudellisesti tuhoisimman metsätaudin eli juurikäävän aktiivisuus kohoaa puiden kasvuakin nopeammin.

Valitettavasti ympäristön muutokset eivät pelkästään nopeuta metsäpuiden kasvua, vaan ne lisäävät myös puiden terveysriskejä. Riskeistä merkittävimmät voidaan sijoittaa kahteen pääluokkaan:

  • nykyisten metsäntuhoojien aktiivisuuden lisääntyminen sekä
  • olosuhteiden muuttuminen suopeaksi meillä aiemmin esiintymättömille tuhonaiheuttajille.

Miten ennakoin ja torjun merkittävimpiä tuhonaiheuttajia?

Taivaalle ei tietenkään pidä maalailla piruja, vaan on tukeuduttava tutkimustietoon. Tässä merkittävimpiä tuhoaiheuttajia ja miten niihin voidaan varautua:

1. Juurikääpä

Tutkimusten mukaan lämpenevässä ilmastossa maamme taloudellisesti tuhoisimman metsätaudin eli juurikäävän aktiivisuus kohoaa puiden kasvuakin nopeammin. Siksi metsätalouden käytännön toimijoiden tulee huomioida juurikäävän torjunta jokapäiväisessä työssään tekemällä sienen torjuntatyöt mahdollisimman laadukkaasti. Tavoitteena tulee olla, ettei juurikääpätilanne karkaa käsistä sillä aikaa, kun me tutkijat etsimme uusia torjuntamenetelmiä, joilla riesasta voitaisiin päästä kokonaan eroon.

2. Kirjanpainaja

Toinen ilmeinen huolenaihe ovat kaarnakuoriaiset, erityisesti kirjanpainaja. Niiden epidemian syntymisen kannalta erityisen merkittäviä riskejä ovat tuulituhot, kuivahkoilla kasvupaikoilla kasvavien kuusien heikentyminen yhä pahenevien hellejaksojen aikana sekä hyönteisen toisen sukupolven syntyminen riittävän lämpiminä kesinä.

Toistaiseksi äärimmäisiltä kirjanpainajatuhoilta on vältytty, vaikka kaarnakuoriaistuhoja onkin viime vuosina ollut poikkeuksellisen paljon. Riskit tulee kuitenkin huomioida korjaamalla myrskytuhoissa kaatuneet puut ajoissa sekä huomioimalla maaperän kuivuusriski puulajivalinnassa metsää uudistettaessa.

Ostakaa mieluummin suomalainen kuin ulkomainen puutarhan komistus, älkääkä ainakaan tuoko matkoiltanne tuliaisina eläviä koristekasvien taimia.

3. Uudet tulokkaat, vieraslajit

Uusista tulokkaista mainitsen tässä mäntyjä uhkaavan etelänversosurman. Se on eteläinen sienitauti, jonka aiheuttama tuho muistuttaa jossain määrin kotimaista versosurmaa, mutta ilmenee vasta syyskesästä. Tämä sieni on viime vuosina aiheuttanut Ruotsissa paikallisia epidemioita, mutta meillä ainoastaan sen saapuminen – ilmeisesti ilmaston lämpenemisen seurauksena – on dokumentoitu.

Etelänversosurman kaltaisten tautien osalta metsänhoitajilla on käytettävissään tehokas keino eli huolehtiminen siitä, että puiden versot tuulettuvat riittävästi. Se tarkoittaa hoitotoimien tekemistä aina ajallaan. Yksinkertaista ja helppoa, mutta valitettavasti yhä harvemmin todellisuutta nykyisissä metsissämme.

Toinen tulokkaiden ryhmä ovat ihmisten mukana kulkevat vierasperäiset tuhonaiheuttajat. Muualla maailmassa sellaiset ovat aiheuttaneet jopa kokonaisten puulajien uhanalaistumisen. Meillä näin ei ole käynyt, vaikka aasianrunkojäärä säikäyttikin Vantaalla.

Vierasperäisten tuhoaiheuttajien riski on syytä huomioida niin puuntaimien valinnassa kuin koristekasvikaupassa. Tässä on siis tehtäväkenttää myös tavallisille kansalaisille – ostakaa mieluummin suomalainen kuin ulkomainen puutarhan komistus, älkääkä ainakaan tuoko matkoiltanne tuliaisina eläviä koristekasvien taimia.

Lopuksi teen pienen arvauksen silläkin uhalla, että se menee pieleen. Koska kulunut kesä on ollut poikkeuksellisen kylmä – esimerkiksi Jyväskylässä kesän keskilämpö oli noin 1,2 °C alhaisempi kuin keskimäärin – ensi kesälle on odotettavissa runsaasti ruskeita mäntyjä, mikäli alkanut syksy ei ole aivan poikkeuksellisen pitkä ja lämmin. Sanon tämän siksi, että mikäli männyt todellakin ruskettuvat huomiota aiheuttavasti, olen jo etukäteen todennut, etteivät syynä ole ilmaston lämpeneminen tai ilmakehän epäpuhtaudet. Niiden sijaan taustalla on männynversosurmalle otollinen säätila kuluneena kesänä.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *