Blogiartikkelit Auli Bläuer Ilmasto, Maatalous, Ympäristö

Ihmiset ovat asuneet Suomen alueella jääkauden loppumisesta alkaen, rapiat 10 000 vuotta. Arkeologina olen selvittänyt meidän sopeutumistamme tänne pohjoiseen erityisesti elinkeinojen muutoksen näkökulmasta.

Tuhansien vuosien aikana ilmasto ja ihmisen elinympäristö ovat vaihdelleet vetäytyvän jäätikön reunan tundrasta kivikauden lämpökauden lehtimetsiin, jolloin pähkinäpensaita kasvoi Oulussa saakka. Hitaan vaihtelun lisäksi ilmasto on heilahdellut äkillisesti, kuten 500-luvulla suurten tulivuortenpurkausten yhteydessä.

Muutostahti elämässämme on kovempaa kuin koskaan historiassa.

Muutoksen mahdollisuuksia esihistoriallisille ihmisille ovat tuoneet tänne levinneet tai levitetyt uudet eliölajit ja maailman aikanaan mullistanut innovaatio, maanviljely.

Elinkeinon sopeutumista on arkeologin silmin katsottuna kahdenlaista.

Suuret, elinkeinorakenteen perusteita ravistelevat muutokset tapahtuvat hitaasti, asteittain ja varovaisesti, useiden sukupolvien kuluessa. Karjanhoitoa ja viljanviljelyä harjoitettiin tuhansia vuosia metsästyksen ja kalastuksen sivuelinkeinona, kunnes menetelmät, kasvit ja eläimet olivat riittävästi sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin ja ihmiset saattoivat luottaa pääasiallisen toimeentulonsa maatalouden varaan.

Toisaalta äkilliset katastrofit, ilmastolliset tai muunlaiset, ovat vaatineet nopeita ja notkeita ratkaisuja hengissä pysymisen varmistamiseksi.

Kulttuuri on keskeinen tekijä ihmiselämän muutoksessa ja muutosvastarinnassa: se, minkä olemme omaksuneet osana arkemme normaaliutta ja osaksi omaa identiteettiämme.

Tämä näkyy arkeologisessa aineistossa uusille asuinpaikoille siirtyvien ihmisten haluna pitää edes osittain kiinni tutusta elinkeinosta, vaikka se soveltuisi heikosti uuteen asuinympäristöön.

Samaa kaavaa toistavat suomalaiset pakatessaan tutun ruisleivän ja kahvin mukaan ulkomaanmatkalle.

Ja kärjistäen, samaa kaavaa toistavat suomalaiset pakatessaan tutun ruisleivän ja kahvin mukaan ulkomaanmatkalle.

Alkaako kuulostaa tutulta?

Moni kokee, että ilmaston- ja ympäristönmuutos vaatisi suurta muutosta ruokavaliossa, mutta askeleet syömään sirkkoja tai kasvisruokaa ovat hitaita, asteittaisia ja varovaisia.

Ihmiskunnan haasteena ei ole pelkästään ilmastonmuutoksen tutkimus ja tiedon lisääminen, vaan myös ikiaikaisen kulttuurisen hitaan sopeutumisen voittaminen.

Eivät ihmiset pahuuttaan muutosta vastusta, se vain taitaa olla sisäänrakennettu ominaisuus. Muutostahti elämässämme on kovempaa kuin koskaan historiassa, mutta riittääkö sekään? Pystymmekö siirtymään äkillisen katastrofin malliin jo ennen varsinaista katastrofia?

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.6.2019
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös