Blogiartikkelit Jarkko Niemi Maatalous, Talous

Niin ihmiset kuin eläimetkin tarvitsevat elääkseen valkuaista eli proteiinia, energiaa ja muita ravintoaineita.

Valkuaisomavaraisuus on Suomen ruokahuollon kannalta tärkeä asia. Korkea omavaraisuus yhdistetään hyvään huoltovarmuuteen, eli kykyyn turvata yhteiskunnan kannalta välttämättömät perustoiminnot myös poikkeusoloissa.

Valkuaisomavaraisuusaste mittaa sitä, miten suuri osa tarvittavasta valkuaisesta on kotimaista alkuperää. Toisin sanoen, kaikki Suomessa kulutettu valkuaismäärä suhteutetaan kotimaassa tuotettuun määrään.

Valkuaisomavaraisuuden käsitettä käytetään kuitenkin kirjavasti. Yleisin sekaannus syntyy, kun esille kaivetaan numerotietoa. Usein nimittäin otetaan esille vain täydennysvalkuaisen omavaraisuus.

Viljojen ja nurmen osuus kaikesta Suomessa käytetystä kasviperäisestä valkuaisesta on yli 80 prosenttia.

Täydennysvalkuaista käytetään lähinnä korvaamaan kotimaisen viljan ja muiden rehuaineiden puutteita tuotantoeläinten ruokinnassa.

Täydennysvalkuaisen omavaraisuus on heikko. Esimerkiksi vuonna 2013 täydennysvalkuaisena käytettyjen yleisimpien kasvien kotimainen tuotanto kattoi vain noin 15 prosenttia niiden käytöstä Suomessa.

Tärkeimpiä Suomeen tuotavan täydennysvalkuaisen lähteitä ovat sikojen ja siipikarjan ruokinnassa käytettävä soija ja etenkin nautojen ruokinnassa käytettävä rapsi.

Pelkästään täydennysvalkuaiseen keskittyminen antaa kuitenkin liian suppean kuvan valkuaisomavaraisuudesta. Kun asiaa tarkastellaan laajemmin, havaitaan että Suomessa tuotetaan paljon kasviperäistä valkuaista.

Noin 95 prosenttia Suomessa viljellystä kasviperäisestä valkuaisesta saadaan joko viljasta tai nurmesta.

Viljojen ja nurmen osuus kaikesta Suomessa käytetystä kasviperäisestä valkuaisesta on yli 80 prosenttia, joten kaiken kasviperäisen valkuaisen omavaraisuusaste on 80−85 prosenttia.

Vaikka esimerkiksi viljojen valkuaispitoisuudet ovat verrattain pieniä soijaan verrattuna, niitä tuotetaan niin paljon, että sadossa korjataan paljon valkuaista.

Nurmet ovat jopa viljaakin tärkeämpi valkuaisen lähde. Nurmikasvien entistä laajempi käyttö ja viljojen valkuaispitoisuuden nostaminen voivatkin olla varteenotettavia keinoja parantaa valkuaisomavaraisuutta.

Eläinperäisen valkuaisen osalta Suomi on omavarainen. Vaikka esimerkiksi maitotuotteita tuodaan ja viedään runsaasti, ovat kotieläimistä saatavan valkuaisen kokonaistuotanto ja -kulutus jokseenkin yhtä suuret.

Valkuaista muodostaakseen kotieläimet kuitenkin kuluttavat kasviperäistä ravintoa, joten eläintuotanto on riippuvainen tuontiproteiinista.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden Tiede-sivulla 13.6.2016.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös