Blogiartikkelit Kala, Maatalous, Riista

Ruotsiin me aina vertaamme. Taloutemme alennustila on tuonut vaakaan vakaviakin asioita. Yksi niistä on säätelyähky, jolla lainsäädäntö ja hallinto tieten tai tahtomattaan vaimentavat elinkeinojen kehitystä.

Biotalous on päässyt ähkyvertailuun mukaan. Tavan takaa törmää tietoihin, joissa on sama viesti: Suomessa raskas lupa- ja valvontabyrokratia tekee alkutuotannon yrittämisen vaikeammaksi kuin Ruotsissa. Eroja ei ole meillä kiistetty, mutta ne on tavattu selittää vähäisiksi. Tai poikkeuksiksi, joille on hallinnon sujuvuudesta riippumattomat syyt.

Suomalaiset kalanviljelijät ovat laajasti siirtäneet tuotantoa Ruotsiin, jossa on sujuvammat lupakäytännöt ja paremmat luvat. Tähän muistutetaan, että maiden vesistöissä ja kiinteistöomistuksessa on eroja, jotka vaikuttavat sekä lupaharkinnan työmäärään ja lupien sisältöön.

Suomalaiset hevostilat ovat tuskailleet lantavuoria, koska hevosenlantaa ei meillä ole voinut käyttää lämmöntuotantoon samoilla tavoilla kuin Ruotsissa. Suomen käytäntöä on perusteltu EU-säädöksillä.

Sekään ei hetkauta, että Ruotsissa on ympäristölupia vain noin kolmannes Suomen määrästä. Ruotsissa kun on ilmoitusvelvollisuus suunnilleen samoille toiminnoille, jotka Suomessa jo vaativat luvan.

Jos samansuuntaisia eroja on paljon, ovatko ne enää poikkeuksia?

Jos Ruotsissa hirvi rusikoituu auton alle, ruho voidaan viedä eläintarhaan ja syöttää tarhasusille. Luonnollista. Noinhan se olisi mennyt, jos hirvi olisi raahautunut metsään kuolemaan ja vapaiden susien ruuaksi. Suomessakin ruokkimispykäliä on helpotettu. Kun eläintarhan oma eläin kuolee, se voidaan nykyään käyttää petojen rehuna. Mutta kolarihirveä ei voi, koska se ei ole tarhan oma eikä kuole tarhassa. Sekään kiertotie ei käy, että tarha ostaisi henkitoreisen otuksen ja veisi tarhaan kuolemaan. Elävä hirvi on juridisesti isännätön esine. Ei ole, keneltä ostaa. Sitten kun hirvi on autolla tapettu, tulee valtio sen konkreettiseksi omistajaksi. Ruhon voisi ostaa rehuksi, jos myyjä olisi ehtinyt rekisteröityä rehualan toimijaksi.

Eläintarhaväen kertomus tuntuu todelta. Ruotsalaiset ovat käytännöllisiä. Kun keskustelee sikäläisten viranomaisten kanssa, jää vaikutelma, että ykköstavoite on ratkaista asiat mutkattomasti. Jotenkin heidän omista ja EU-säädöksistäänkin löytyy sijaa järkeenkäyville toimintatavoille.

Ei ero poikkeuksilla selity. Kulttuurieroa se on. Mistä se tulee? Puoli vuosituhatta oltiin yhtä valtiota. Voiko yhä kummuta jotain siitä, että Ruotsi ei aikoinaan päässyt autoritäärisen itäisen hallintomallin kurssille. Suomi kävi sitä yli sata vuotta?

Aiheesta on syytä olla kiinnostunut muutenkin kuin akateemisesti. Laillisen toimintaoikeuden saanti ja pysyvyys ovat usein suurempi kynnys luonnonvarayrittäjyyden synnylle kuin innovaatiot konsanaan. Ilman lupia eivät ammattikalastajan ja sellutehtailijan osaamiset kartuta kansantaloutta.

Kommentoi

  1. Hieno kirjoitus, jossa oli esitetty erittäin mielenkiintoinen kysymys suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin välillä vallitsevista eroista!

    Itäisen kulttuuriperinnön ohella taitaa suomalaisesta säätelykulttuurista taustalta löytyä myös uudempia kerroksia. Näiden näkisin liittyvän keskusjohtoiseen tehokkuus- ja tuloksellisuusajatteluun, joka Suomessa on viimeisten vuosien aikana ollut vahvasti esillä.

    Vallitsevana ajattelun mallina on ollut se, että ongelmiin löydetään ratkaisut ohjeistusta ja keskitettyä säätelyä lisäämällä. Vastaavasti osallistumiseen, omakohtaiseen vastuunottoon, luovaan ajatteluun, ja kokeilevaan toimintaan liittyvät teemat ovat jääneet taka-alalla.

    Yhteiskunnan kehitys on aaltoliikettä; toivottavasti suomalaisen säätelykulttuurin huipentuma on jo ohitettu, ja säätelyn rooli tulevaisuudessa asettuu terveemmälle tasolle.

    1. Kiitos mielenkiintoisesta ja näkemyksellisestä palautteesta. Se on blogistin parasta antia. Kirjoittaminen on omien ajatusten saattamista sen verran hahmolleen, että lukijat pääsevät niihin kiinni ja pystyvät oikomaan vinoumat ja täyttämään aukot. Omakin ajattelun ainekset ovat taas askeleen pidemmällä.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *