Blogiartikkelit Henrik Heräjärvi Metsä

Metsiemme tilavuuskasvu on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvun alusta saakka. Nyt ollaan runsaan 100 miljoonan kuutiometrin vuosikasvussa. Jo neljä vuosikymmentä puuston kasvu on ollut vähintään viisi miljoonaa kuutiometriä kokonaispoistumaa suurempi. Pitkään jännättiin metsäinventointien tuloksia: joko sadan miljoonan kuution vuosikasvun haamuraja ylittyy? Kansan jännitys laukesi, kun Metla julkisti näin tapahtuneen 2000-luvun alkupuolella.

Hetki oltiin onnellisia, mutta eipä aikaakaan kun alettiin jo spekuloida, mihin rima tulisi nostaa seuraavaksi. Metsäteollisuus tukee – intressiensä mukaisesti – hypoteesia, jonka mukaan puun käyttö lisääntyisi jopa kymmenillä miljoonilla kuutioilla teollisuusinvestointien myötä. Lyödäänkö siis puuntuotannossa pökköä pesään ja metsäpoliittinen vuosikasvutähtäin 120 tai 150 miljoonaan mottiin, jolloin sellutehtaillekin riittää varmasti puuta? Metsien voimakas kasvu mahdollistaa merkittäviä vientituloja tuovan toimialan laajentumisen ja on muun muassa ilmastopoliittisesti tärkeä asia Suomelle. Mutta onko kansallisella kuutiokiimalla kääntöpuolta?

Tukkipuu näyttää markkinoiden suunnan

Kestävyyden, myös metsätalouden kestävyyden, olennainen ulottuvuus on talous. Tukki tuo yli 70 prosenttia metsänomistajien kantorahatuloista, eikä mikään puutavaralaji liikahda metsistä ilman toimivia tukkimarkkinoita. Kuitupöllin hintahan ei näytä noudattelevan siitä tehtävien paperien tai sellujen hintavaihteluita vaan on muodostunut luonnonvakioksi. Niinpä metsän arvon ja metsätalouden kannattavuuden on jo pitkään määrittänyt se, kuinka paljon sahat ja vaneritehtaat maksavat tukista. Metsäinventoinnit kertovat, että tukkikokoista puuta on metsissä nyt enemmän kuin koskaan ennen. Voidaanko siis edes teoriassa päätyä tilanteeseen, jossa puusto jatkaa tilavuuskasvuaan, mutta sen arvo alkaa laskea? Ei voida, niin pitkään kun unohdetaan puun laatu ja sen merkitys.

Tukin laadun vaikutus puutuoteteollisuuden kilpailu- ja puustamaksukykyyn on kimurantti analysoitava. Laadun vaihtelun aiheuttamat kilpailukykymuutokset ovat salakavalia: raaka-ainepohjan muuttuminen suuntaan tai toiseen realisoituu vuosikymmenten saatossa, eikä siihen siksi kiinnitetä huomiota. Myös valmistettavat tuotteet ja ostajien niille asettamat vaatimukset muuttuvat ajastaikojen vaihtuessa.

Pelkkä kasvun tavoittelu voi johtaa biotaloustragediaan

Puutuoteteollisuuden puustamaksukyky rakentuu silti edelleen myytävien tuotteiden markkina-arvon pohjalta. Vientimarkkinoilla Suomen kilpailuvaltteihin on perinteisesti kuulunut korkea ja täsmällinen laatu. Havusahatavaran tärkeimmän käyttökohteen eli rakentamisen osalta tiedetään, että puun kasvunopeuden lisääntyminen merkitsee pääsääntöisesti huonompaa sahatavaralaatua: sekä kuusella että männyllä mm. puuaineen tiheys ja lujuus laskevat kasvunopeuden lisääntyessä. Rakentaja-asiakas ei ymmärrettävästi maksa nopeakasvuisesta, suurioksaisesta ja kevyestä lankusta samaa hintaa kuin tiukkasyisestä ja lujasta. Jos riittävän laadukasta lankkua ei saa Suomesta, se ostetaan muualta. Tai rakennetaan betonista.

Kuutiokiiman kenties pelottavin seurannaisskenaario Suomessa on, että puutuoteteollisuuden tärkein strateginen kilpailukykytekijä ja siinä sivussa koko metsätalouden kannattavuus kadotetaan hiljalleen. Eurooppa pullistelee keskinkertaista ja huonoa puuta. Laadukkaasta sen sijaan tuppaa olemaan puute. Kyseenalaistan vuosikasvulisäyksen jatkuvan tavoittelun järkevyyden kansallisella tasolla, kuten myös tarpeen spekuloida sen edellyttämillä toimenpiteillä. Jos mottituotoksen maksimointi on kansallisen metsäpolitiikan perusta, voi biotalousstrategia muuttua -tragediaksi. Tärkeimmän luonnonvaramme kasvuun tehtyjä investointeja ei saa kiiman sokaisemana tuhlata. Todellista resurssiviisautta olisi ymmärtää laadun merkitys. Mistä tahansa moteista ei vuolla vihreätä kultaa.

Kommentoi

  1. Suomessa uudistetaan päätehakattavien tukkimetsien lisäksi 50-vuotisia energia-ja kuitupuuta kasvavia metsiä keinollisesti havupuille keskimäärin 150 000 -160 000 ha vuosittain. Metsäteollisuus sai 60-luvulla maataloustuen vastikkeeksi oikeuden tuoda Venäjältä tarvitsemansa lehtipuuraaka-aine Suomessa kasvatuksen sijasta. Metsänomistajille maksettiin julkisista varoista tukea, joilla koivupuut hävitettiin metsien uudistamisessa, taimikonhoidossa ja nuoren metsän hoidossa.
    Metsäorganisaatioiden lainvastaisesti julkisen vallan ja varojen väärinkäyttönä ½ yksityismetsistä kasvaa energia- ja kuitupuuta. TAPION vuoden 2006 metsänhoitosuosituksilla nämä voitiin avohakkuuttaa 50-vuotisen tuottokauden mukaan. Näistä oli jo maksatettu 30 vuotta maailman kalleimman tukkipuun kantoraha-arvolla painotettua metsäveroa.
    50-vuotisen tuottokauden metsät ovat avohakattava ja uudistettava havupuille maailman suurimpien biotuotetehtaiden raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi kilpailukykyiseen hintatasoon. Julkisilla varoilla tuetun hintatason puuraaka-aineet hakkuutetaan ILUC direktiivin vastaisina haitallista ilmastonmuutosta edistävistä metsistä.
    Metsäorganisaatioiden liietoimintatuotot tukkimetsien kasvatukseen perustuvina metsätalouden tulonhankkimiskustannukset vievät raskaasti tappiolle metsänomistajatuotot. Perintöveroakin peritään tukkimetsätuottojen mukaan.
    Markkinoille myytyjen FSC-/PEFC metsäsertifiointien sisältämät ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset standardit laadukkaan tukkimetsän kasvatuksina eivät täyty 50-vuotisten tuottokausien metsissä.
    Maailman suurimman eurooppalaisen sahaajan Stora Enso Metsä Oy.n vuoden 2012 julkaisin mukaan 99,9 % metsistä hakkuutetaan koneellisesti.

  2. Hei ja kiitokset myös minun puolestani Henrikille avauksesta ja Riikalle mainiosta kommentista.

    Kuutiokiiman yllä värjöttelee myös epäsuotuisia ilmastovaikutuksia. Jos Henrikin visioima sahateollisuuden raaka-ainepula, ja kehno markkinatilanne johtavat siihen, että rakentajat eivät suosi puuta, niin biotalousstrategia notkahtaa osaltaan myös ilmastokriteerienkin osalta. Kovan kasvun suotuisia ilmastovaikutuksia nakertaisi tällöin enenevä lyhytikäisten puutuotteiden valmistus, vaikka ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä kannattaisi suosia pitkäikäisiä puutuotteita.

    Mitä enemmän puutavaraa saadaan ohjattua pitkäikäisen käyttöön, kuten laadukkaaseen rakentamiseen, sitä positiivisemmaksi metsien ilmastovaikutus saadaan.

    Pitkäikäisissä puutuotteissa puiden ilmakehästä yhteyttämä hiilidioksidi säilyy varastoituna vuosikymmeniä ellei –satoja, eikä sinä aikana aiheuta lämmittäviä vaikutuksia ilmakehässä. Lyhytikäiset puutuotteet sen sijaan palauttavat hiilidioksidin nopeasti takaisin ilmakehään ja ilmastonmuutoksen kannalta merkityksellisiksi voivatkin osoittautua elinkaaren aikaiset muut hiilidioksidipäästöt, kuten tuotteiden valmistuksessa käytetty energia. Myös pitkäikäisillä tuotteilla elinkaaren aikaiset muut päästöt tuovat oman lisänsä myös niiden hiilitaseeseen. Oleellista niiden tapauksessa on kuitenkin se, että pitkäikäisten tuotteiden ja erityisesti rakennusten hiilivarastoon voidaan siirtää suuria määriä hiiltä nyt kun se on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta kiireellistä. Ja jos pelkona on raaka-aineen laatu, niin kehittäkäämme tilalle laatumetsiä, niin kuin Riikka ehdottaa. Rakennuspuuta tarvitaan jatkossakin mm. pitkäkestoisten tuotteiden hiilivarastoa ylläpitämään. Korkean laadun ja kestävyyden tuotteilla on eittämättä mahdollisuuksia (vienti)markkinoilla. Siis lisää laatupuuta, innovaatioita, pitkäikäisiä puutuotteita ja kestävää biotaloutta!

    1. Tuo syvästi paheksumanne ”kuutiokiima” perustuu perusutilistiseen käsitykseen runsaudesta hyvinvoinnin promoottorina. Taloustieteellisesti hypoteesi onkin vaikeasti kumottavissa, sillä perustuuhan vallitseva talousteoria jatkuvan talouskasvun dilemmaan. ”Kuutiokiima” ei kuitenkaan lähtökohtaisesti sulje pois myöskään laadun kasvua – ainakaan metsätalouden kontekstissa.

      Suurempana uhkana onkin monopsoituva talous, mitä Metsäteollisuus ry -kartelli mm. edustaa, ja signaloi pyrkimyksiään renkiensä avulla, vaatimalla mm. sahatavaran läpimittavaatimusten sangen radikaalia muuttamista. Muutos uhkaa siirtää merkittävän osan järeästä puutavarasta lyhytkiertoiseen selluteollisuuteen ja myös alhaisempaan jalostusarvoon.

      Puuston kasvun lisääntyminen lienee laatuongelma vain kasvun keskittyessä alhaiseen puustopääomaan, joten metsänkasvatukseen on luotava välineitä ylläpitää korkeampia kasvatustiheyksiä, etenkin puuston nuoruusvaiheessa. Yksi merkittävä väline tässä voisi olla arvokkaimpien kasvatuspuiden kehityksen tukeminen latvonnalla, eli kilpailevien sekundaarikasvatuspuiden latvojen typistäminen, ja siten niiden valokilpailun vähentäminen. Samalla puuston taimikonharvennuksen aiheuttama hiilinieluromahdus voidaan välttää, ja siirtää se varhaistettuun ensiharvennukseen.

      Määrän ja laadun kasvu eivät ole toisiaan poissulkevia – ei empiria ole aivan niin polaarinen 😉

  3. Kiitos Henrik tärkeästä avauksestasi. Kasvulla ja kasvulla on eroa. Taimivaiheen nopeutettu kehitys johtaa vääjäämättä suurempaan nuorpuuosuuteen kuusitaimikoissa. Nuorpuun suuri mikrofibrillikulma, pieni kuituläpimitta, pieni kesäpuun osuus ja alhainen tiheys ovat luontaisia ominaisuuksia varhaiskehityksen aikana, mutta nuorpuun määrää voidaan säätää ohuemmaksi ydintä ympäröiväksi kerrokseksi kasvattamalla taimikko oikein, valitsemalla kasvupaikka puulajille sopivaksi ja pitämällä runkoluku varhaiskehitysvaiheessa riittävän korkeana. Vastaavasti mäntytaimikoissa liian rehevä kasvupaikka saa aikaan paksuoksaisen rungon ja niin ikään runsaasti nuorpuuta, mitkä eivät ole toivottuja ominaisuuksia laatukasvatuksessa. Sen sijaan kasvua toivotaan lisättävän ennen päätehakkuuta, jolloin havupuu on jo saavuttanut läpimitan, jossa vuosiluston paksuuskasvu yleensä hiipuu. Tuolloin tarvitaan myös malttia odottaa ja kenties myös lisäravinteilla olisi paikkansa joitakin vuosia ennen puun korjuuta. Laatukasvatuksen tavoite on tasainen kasvu puun koko kehityksen ajan.

    Valitettavasti luonto toimii jokseenkin niskuroivasti metsänhaltijan toivomuksia vastaan. Nuorpuun muodostuminen on sisäänrakennettu ominaisuus, johon voidaan vaikuttaa vain rajoitetusti. Toisaalta puun tiheys on vahvasti perimästä riippuvainen ominaisuus, mikä tarkoittaa, että jalostuksella on mahdollista vaikuttaa valittavan siemen- tai taimiaineksen perusteella tulevaisuuden sahatavaran laatuun. Ennen kaikkea kuitenkin kasvatuksen menetelmät on hallittava täydellisesti, mikä vaatii vielä laatunäkökohdat huomioon ottavaa puuntutkimusta, jotta voidaan tuottaa laadukasta puuta tulevaisuuden puurakentamisen ja muun puutuoteteollisuuden tarpeisiin. Pelkkä kuutiotilavuus kasvulukuina ei riitä. Eikä kelvollisen puutavan saatavuus voi eikä saa tulevaisuudessa kilpistyä laatutukkien onkimiseen muun bulkkituotannon seasta. Ehdottomasti tarvitaan myös laatumetsiä, joissa korjuu voidaan toteuttaa siten, että puutuoteteollisuus saa tarvitsemansa kelvollisen kotimaisen raaka-aineen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *