Blogiartikkelit Maatalous, Ruoka

Sosiaali- ja terveyspuolella tuuppaus on tuttua. Sillä tarkoitetaan yhteiskunnan toimia terveydenedistämistavoitteiden toteutuksessa – sitä, että kiinnitetään huomiota terveyttä tukeviin ympäristöihin ja yhteisöjen toimintaan.

Ruoankulutuksesta puhuttaessa ei juuri tuupita, vaan vedotaan kuluttajien järkeen ja tarjotaan tietoa. Yhteiskunnan ohjailua on vierastettu, tuuppaus kai koetaan liian holhoavaksi ja yksilönvapautta rajoittavaksi. Minusta sitäkin tarvitaan, katsotaanpa.

Ravitsemussuositusten mukaan punaisen lihan kulutuksen ei pitäisi ylittää 500 grammaa henkeä kohti viikossa. Tämäkin on enemmän kuin Syöpäjärjestöjen punaisen lihan kulutukselle asettama 300 gramman viikkotavoite, jota suuremmilla määrillä paksu- ja peräsuolen syövän riski nousee.

Päinvastoin kuin muissa maissa, Suomessa ravitsemussuosituksissa kiinnitetään huomiota myös ympäristökuormitukseen. Taustalla on terveystavoitteiden ohella pyrkimys ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavaan ruoankulutukseen. Kotieläintalous kuormittaa ympäristöä enemmän kuin kasvinviljely, joten kasvispainotteinen ruokavalio ja (punaisen) lihan kulutuksen vähentäminen edistävät sekä ihmisen että ympäristön hyvää. Tosin ympäristövaikutuksissa huomiota on kiinnitetty vain ilmastonmuutokseen ja vesistöjen rehevöitymiseen.

Jo vuosikymmenien ajan suomalaisten lihankulutus on jatkuvasti kasvanut. Nykyisin syödään yhteensä noin 1,5 kiloa lihaa henkeä kohti viikossa. Tästä valtaosa, runsas kilo, on punaista lihaa, jonka kulutus suositusten mukaan pitäisi siis puolittaa.

Maito on monipuolinen ravinto. Nestemäiseksi maidoksi muutettuna vähärasvaisia maitotuotteita suositellaan käytettäväksi liki litraa päivässä henkeä kohti. Maitovalmisteiden käyttöä voidaan perustella myös ympäristönäkökulmalla, sillä laiduntava karja pitää osaltaan yllä maatalousalueiden monimuotoisuutta. Maidontuotannon sivutuotteena saadaan aika läjä naudanlihaa, vuodessa noin 24 miljoonaa kiloa. Henkeä kohti siitä riittää vajaa 100 grammaa viikossa. Jos naudanlihaa kulutettaisiin vain tämä määrä, tarkoittaisi se noin 70 %:n vähennystä nykyiseen verrattuna. Jotta päästäisiin ravitsemussuositusten tavoitteeseen, pitäisi vielä sianlihankin kulutusta vähentää nykyisestä liki 700 grammasta 400 grammaan henkeä kohti viikossa. Vähennystarve on siis merkittävä.

Sanomattakin on selvää, että tavoitteen toteutuminen aiheuttaa isoja rakenteellisia muutoksia maa- ja elintarviketaloudessa. Lihankulutuksen vähentämisestä puhuttaessa on otettava kantaa myös siihen, mitä tapahtuu suomalaiselle maataloustuotannolle. Miten muutos toteutetaan hallitusti? Millä aikajänteellä? Miten turvataan tuottajien toimeentulo? Nähdäkseni yhteiskunnan tuuppausta tarvitaan monella tasolla. Jos asiat jätetään pelkästään kuluttajien varaan, suuria muutoksia ei ole odotettavissa, ja yhteiskunta maksaa viulut terveyden- ja ympäristönhoidon kustannuksina. Voidaanko menetettyä terveyttä ja palautumattomia ympäristönmuutoksia edes rahassa mitata?

Kommentoi

  1. Tietosi punaisen lihan syöpäyhteydestä perustuu tutkimukseen, jossa mukana oli prosessoitu liha. Prosessoitu liha sisältää lisäaineita, jotka aiheuttavat syöpää, ruohoruokittu naudanliha on terveysruokaa, joka sisältää jopa omega 3 rasvahappoja.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *