Blogiartikkelit Ruoka

Periaatteessa Suomessa vallitsee yksimielisyys tarpeesta vahvistaa luomu- ja lähiruoan osuutta ruokamarkkinoilla. Sekä luomu- että lähiruokaohjelmat korostavat julkisen sektorin merkitystä asian edistämisessä.

Asia etenee kuitenkin kovin verkkaisesti, ja julkisella puolella lähiruokaa käytetään toistaiseksi melko vähän. Kiuruveden kunnassa, missä lähiruoka-asiaa on määrätietoisesti edistetty jo viitisentoista vuotta, lähiruoan osuus kouluruokailussa oli vielä vuosi sitten nelisenkymmentä prosenttia, ja näissä oloissa se on aika tapissa.

Ulkomailla tämä herättää ihmetystä: kuinka niin vain 40 %, vaikka töitä on paiskittu asian eteen hartiavoimin, ja kuntapäättäjät ovat täydellä sydämellään siihen sitoutuneet?

Miksi osuus ei tosiaan ole sen enempää vieläkään Kiuruvedellä, muista paikkakunnista puhumattakaan? Syitä on monia, hinnan, saatavuuden ja luonnonolojen lisäksi syynä on myös suomalaisen ruokasektorin keskittyneisyys. Meijerit ja teurastamot ovat harvassa, ja Kiuruveden karjatalouspitäjässäkin maito ja liha matkaavat ensin muualle jalostettavaksi ennen kuin päätyvät Kiuruveden kuntaruokailijan lautaselle.

Sitä paitsi kouluruoka ei kerro koko totuutta Kiuruveden tilanteesta. Lähiruoan osuus kunnan julkisessa ruokailussa on paljon pienempi, parisen kymmentä prosenttia, sillä sosiaali- ja terveyspuolen aterioista vastaa Ylä-Savon SOTE–kuntayhtymä, ja sen tarvitsemat ateriat valmistettiin vielä viime vuonna erillisessä keskuskeittiössä. Tänä vuonna kahden keskuskeittiön toiminnot on yhdistetty, ja sen seurauksena lähiruoasta on jouduttu vielä himmaamaan.

Budjetin valmisteluun annetut raamit ovat tiukat, ja säästöjä pitäisi löytää julkisen aterian puolellakin. Tulosvastuullinen esimies olisi jo luopumassa lähiruokakonseptista, jotta saataisiin säästettyä ruokapalvelun kustannuksista, mutta ruokapalvelupäällikkö näkee asian tosin: Venäjän boikotin ja huonon kesän takia tuottajat ovat nyt jo ahtaalla eikä tuottajien tilanne ainakaan siitä parane, että paikallisyrittäjät menettävät kunnan asiakkuuden. Etenkin tässä tilanteessa pitäisi huolehtia siitä, että ruokapalvelun käytössä olevat rahat jäävät lähialueelle. ”Jos ostetaan puolalaista mansikkaa, rahat menevät Puolaan ja jäävät sinne eivätkä hyödytä Kiuruveden kuntaa. Kun ostetaan paikallisia tuotteita, raha kiertää meille takaisin. Täältä se meidänkin leipä tulee ihan konkreettisesti”.

Aikoinaan kuntapäättäjät valitsivat lähiruokastrategian yhtenä selviytymiskeinona silloisessa hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, ja strategia on osoittautunut toimivaksi. Ruokapalvelupäällikkö näkee lähiruoan puolustamisen suorastaan kansalaisvelvollisuutenaan, ja hän on valmis tuunaamaan sekä ruokalistoja että reseptiikkaa, jotta lyhytnäköisillä kustannussäästöillä ei nyt tuhottaisi yli 15 vuotta jatkunutta pitkäjänteistä työtä lähiruoan käytön edistämiseksi.

Kommentoi

  1. Mielenkiintoinen aihe tämä lähiruoka.Itse olen toiminut ruoan parissa ravintolassa, teollisuudessa ja ravintolayrittäjänä.Ihmettelen suuresti tätä lähestymistapaa lähiruokaan.
    Mielestäni on niin että se kuka saa hyödyn niin myös maksaa siitä.
    Esim. kouluruokailussa säästetään lautaselta vaikka suurempikustannus muodostuu itse
    ruoan tekemisestä kuin raaka- aineista.Jos ajattelemme kokonisvaltaisesti esim. kansanterveyden kannalta niin vanhempien kannattaisi kustantaa raaka- aineet kouluruokaan, varmistaakseen yhden hyvän aterian päivässä.Käsitykseni mukaan tätä asiaa ei ole kukaan uskaltanut otaa esille koska ilmainen kouluruoka on meille pyhäasia
    vaikka laadukaaseen tarjontaa ei enää olekaan varaa.

  2. Ehdotukseni luomuruoan lisäämiseksi. Maatalous- ja puutarhaopettajlle, alan neuvojille jne pikaisesti kunnollista luomukoulutusta tavanomaisen viljelytekniikan rinnalle. Vasta sitten se on siirrettävissä `uuden sukupolven` opiskelijoille. Luomuviljelyn lisääntymistä haittaavat vanha kovin kapea-alainen keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöön perustuva koulutus, joka on aikoinaan sisäistetty sanoisinko liiankin nöyrästi niin että muita vaihtoehtoja ei ammattipiireissä haluta nähdä eikä osata riittävästi arvostaa. – Myös poliittiset päättäjät tarvitsisivat paljon syvällisempää tietoa viljelyasioista jotta talous ja säästäminen ei aina olisi keskeinen vaihtoehto asioista päätettäessä.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *