Blogiartikkelit Jarkko Hantula Ilmasto, Metsä, Ympäristö

Vierasperäisten, kasvituhoja aiheuttavien patogeenien leviäminen jatkuu. Kuka maksaa seuraukset?

EU rahoittaa COST-nimellä tunnettuja tieteen ja teknologian yhteistyöverkostoja. Viime vuonna päättyi yksi sellainen, nimeltään PINESTRENGTH. Hankkeessa koottiin olemassa oleva tieto männynpihkakorosta eli Fusarium circinatum -nimisen sienen aiheuttamasta vakavasta metsä- ja taimitarhataudista, joka on eri puolella maailmaa tuhonnut kokonaisia mäntymetsiä. Suomen ilmastossa se tuskin aiheuttaa varsinaisia metsätuhoja, mutta on kuitenkin riski taimitarhoille.

Hankkeen tuloksena syntyi useita tieteellisiä yhteenvetoartikkeleita sekä käytännön ohjeita siitä, miten tämän tuhonaiheuttajan kanssa tulisi toimia. Lisäksi hankkeessa mitattiin EU:n eri osissa kasvavien mäntyjen alttiutta tuhonaiheuttajalle sekä testattiin ja verrattiin sen tunnistamiseksi kehitettyjä menetelmiä useissa eri laboratorioissa.

Vierasperäiset tuhonaiheuttajat leviävät edelleen maasta ja maanosasta toiseen

Männynpihkakoron sairastuttama Monterey-mänty

Vierasperäiset tuhonaiheuttajat leviävät edelleen maasta ja maanosasta toiseen siitä huolimatta, että PINESTRENGTH-hankkeessa ja muissa tutkimusprojekteissa on edistytty tuhonaiheuttajien tunnistamis- ja torjuntamenetelmissä. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää: PINESTRENGTH-hankkeen aihe eli männynpihkakoro ilmaantui Pyreneiden niemimaalle 2000-luvun alussa, amerikkalainen mäntyankeroinen löydettiin Portugalista vuonna 1999 ja itäaasialainen saarnensurma levisi Itä-Eurooppaan 1990-luvulla, ja sieltä edelleen Keski-Euroopan kautta Britanniaan vuoteen 2012 mennessä. Vuonna 2018 raportoimme puolestaan Anna Poimalan, Sabine Werresin ja Taina Pennasen kanssa, että Suomessa myydystä lepäntaimesta on löytynyt uudenlainen Phytophthora-suvun hybridipatogeeni (Poimala ym. 2018).

Yksittäistapauksia laajempi kuva ongelmasta syntyi aiemman COST-projektimme aikana. Tällöin keräsimme tiedot vierasperäisten metsäpatogeenien ilmaantumisesta eri EU-maihin viimeisen 200 vuoden ajalta. Sen tulokset osoittivat, että

  1. vierasperäisten taudinaiheuttajien ilmaantuminen EU-maihin on eksponentiaalisesti kiihtyvää
  2. viime vuosikymmeninä vieraslajien ja paikallisten tuhonaiheuttajien risteytyminä on syntynyt uusia ja arvaamattomia hybridilajeja
  3. elävien kasvien kaupan osuus tuhonaiheuttajien leviämisreittinä on lisääntynyt oleellisesti viime vuosikymmeninä.

Aiheuttaja maksaa?

On tietenkin hyvä, että COST-projektien kaltaisen kansainvälisen tutkimusyhteistyön avulla uudet tuhonaiheuttajat voidaan tunnistaa entistä nopeammin ja tehokkaiksi todettuja käytäntöjä niiden aiheuttamien tuhojen rajaamiseksi voidaan välittää hyödynnettäväksi kaikkialla. Käytännössä tuhonaiheuttajien tunnistaminen on kuitenkin viranomaisten vastuulla ja torjuntatoimet maanomistajien sekä viranomaisten yhteistyötä. Itse näen tässä vakavan periaatteellisen ongelman: koska ongelma aiheutuu kasvi- ja kasvimateriaalikaupasta eli jonkun tahon bisneksestä, ei voi olla oikein, että maksumieheksi joutuvat maanomistajat ja/tai veronmaksajat.

Tästä syystä esitimme jo puoli vuosikymmentä sitten kollegoideni Jussi Uusivuoren ja Michael Müllerin kanssa, että myös vierasperäisiin kasvintuhoojiin sovellettaisiin yleisesti hyväksyttyä aiheuttaja maksaa –periaatetta. Esitimme myös mahdollisen mekanismin, jolla se voitaisiin toteuttaa (Hantula ym. 2014). Oleellista tässä ajatuksessamme ei ole toimijoiden rahastaminen vaan taloudellisen kannusteen luominen kasvi- ja kasvimateriaalikaupan toimijoille, jotta he huolehtisivat siitä, etteivät heidän tuotantoketjunsa enää toimisi tuhonaiheuttajien leviämisreitteinä.

Juuri nyt on oikea aika

Tänä vuonna vietetään kansainvälistä kasvinterveyden vuotta. Juuri nyt on oikea aika Suomessa, EU:ssa ja koko maailmassa käynnistää vierasperäisten tuhonaiheuttajien seurannan ja niiden aiheuttamien tuhojen torjunnan kehittämisprojektien lisäksi myös tutkimushankkeita, joiden tavoitteena on motivoida pitämään kasvi- ja kasvimateriaalikaupan tuotantoketjut puhtaana.

Haastan Suomen viranomaiset toimimaan tässä asiassa aktiivisesti niin kansakunnan, EU:n kuin maailmankin tasolla. Vain siten pääsemme pureutumaan kasvin- ja metsänterveyden suurimman uhan juurisyihin; ja samalla vähentämään maailman luonnon monimuotoisuuden toiseksi pahimmaksi luokiteltua uhkaa eli vieraslajien leviämistä maasta ja maanosasta toiseen.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *