Blogiartikkelit Olli Niskanen Ilmasto, Maaseutu, Maatalous

Euroopan unionissa (EU) päästiin sopimukseen siitä, kuinka paljon mineraalilannoitteet saavat sisältää kadmiumia. Aiemmin rajoituksia ei ollut EU:n tasolla ollenkaan. CE-merkityissä lannoitteissa pitoisuus pitäisi rajoittaa siirtymäajan jälkeen alle 60 milligrammaan fosforikilossa (mg/kg P2O5). Tällä hetkellä lähes puolet EU:n markkinoilla käytettävien fosforilannoitteiden volyymistä ei täytä ehtoa, joten kiristyksellä tullee olemaan merkittävä vaikutus lannoitemarkkinoiden toimintaan.

Fosforia sisältävä malmi, apatiitti, louhitaan maaperästä. Malmi on muodostunut joko magmaattisesti tai sedimentoitumalla muinaisten merien pohjiin. Sedimentteihin on vajonnut myös kaikkea muuta, kuten raskasmetalleja; siksi magmaattisesti muodostuneet malmit ovat joskus puhtaampia. Tällaisia puhtaan apatiitin louhoksia sijaitsee pohjoisessa: Siilinjärvellä ja Venäjän puolella Kuolan niemimaan suunnalla. Savukoskella Soklin tunnettu esiintymä sijaitsee maantieteellisesti tällä samalla puhtaiden esiintymien ”linjalla”.

Korkean kadmiumpitoisuuden lannoitteita tulee Eurooppaan erityisesti Pohjois-Afrikasta, jossa sijaitsee suuri osa maailman tunnetuista fosforivarannoista. Todennäköisesti EU:n säädöksen kiristys aiheuttaa kadmiumin puhdistamisen teknologioiden kehittymisen ja tuo EU:n markkinoille puhdistettuja fosforilannoitteita, ehkä myös kierrätys-sellaisia. Sitä ennen sääntely tulee nostamaan luonnostaan puhtaan fosforin kysyntää Euroopassa. Ehkä myös kiinnostus Soklin avaamiseen nyt kasvaa.

Sääntely tulee nostamaan luonnostaan puhtaan fosforin kysyntää Euroopassa.

EU:n ehdotuksen mukaan ”Matala kadmiumpitoisuus” -leiman lannoitesäkkiin saa, jos kadmiumpitoisuus on alle 20 milligrammaa fosforikiloa kohden. Suomessa on nyt ja tulevaisuudessa käytössä kadmiumpoikkeus, joka on sallinut pitoisuuden 22 milligramman tasolle. Täällä myytäviin säkkeihin leiman voi siis lyödä heti. Haitallisten metallien pitoisuudet ovat suomalaisessa maatalousmaassa lähtökohtaisesti keskimäärin alhaisemmat kuin muualla Euroopassa, koska väestöntiheys on alhaisempi ja teollistuminen on tapahtunut myöhemmin. Kuormitusta tehtaiden piipuista on tullut vähemmän.

Kadmium päätyy elintarvikkeisiin joko imeytymällä maaperästä kasviin sen kasvaessa tai ilmalaskeuman kautta. Eviran tutkimuksen mukaan kadmiumin saanti on matalasta kuormituksesta huolimatta ylärajoilla. Erityisen haitallinen tilanne on pienillä lapsilla. 3-vuotiaista siedettävän kadmiumin viikkosaannin (2,5 mikrogrammaa painokiloa kohden viikossa) ylittää peräti 88 prosenttia lapsista. Lasten kadmiumaltistus ei ole hyvä juttu.

Ulkomaisen ruoan osuus kansanravitsemuksesta on kasvanut. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan suomalaisten kokonaisdieetin tuotantoon käytetystä peltoalasta 23 prosenttia oli ulkomailla vuonna 1987 ja vuonna 2010 jo 41 prosenttia, tästä arviolta puolet EU:ssa. Määrä lienee kasvanut entisestään, koska tuonnin volyymikin on noussut.

Kadmiumpitoisuuden rajoittamiseen on heräilty muissakin maissa. Nykyisin jo 21 EU:n jäsenmaata rajoittaa lannoitteiden kadmiumpitoisuutta, yleisimmin kuitenkin vain EU:n säätämälle 60 milligramman tasolle.

Suomessa myytyjen fosforilannoitteiden kadmiumpitoisuus on EU:n alhaisin. Kotimaisen ruoan turvallisuus on tältä osin EU:n parhaimmalla tolalla.


Blogikirjoitukset ovat kirjoittajan omia pohdintoja, eivätkä edusta Luken virallista kantaa.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *