Blogiartikkelit Jyrki Niemi Maatalous

Esitys vuosien 2021–2027 Euroopan unionin yhteiseksi maatalouspolitiikaksi (CAP) ei sisällä suuria mullistuksia, mutta sitä ei voi kuitenkaan parhaalla tahdollakaan kutsua erityisen kunniahimoiseksi ilmasto- ja ympäristöasioissa. Tukipolitiikkaa pitäisikin muuttaa radikaalisti, jos tavoitellaan ilmastopoliittisesti kestävää maataloustuotantoa.

Keskustelu Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) vuoden 2020 jälkeisistä suuntaviivoista ja sisällöstä sai taas uutta puhtia viime viikolla, kun EU-maiden maatalousministerit pääsivät sopuun CAP-uudistuksesta. Europarlamentaarikot päättivät puolestaan omasta yhteisestä kannastaan uudistukseen.

Ratkaisua CAP-uudistukseen on haettu EU:ssa jo kaksi ja puoli vuotta komission julkaistua lainsäädäntöehdotuksensa kesäkuussa 2018. Uudistuksen lopullisesta sisällöstä ja yksityiskohdista päättäminen on kuitenkin viivästynyt, koska poliittinen yhteisymmärrys unionin vuosien 2021–2027 budjetista onnistuttiin saavuttamaan vasta heinäkuussa 2020.

Tämän seurauksena uusi CAP ei tule voimaan EU:ssa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vuoden 2021 alusta, vaan siihen on tulossa näillä näkymin kaksivuotinen siirtymäaika. Tämä tarkoittaa, että uudistusta ryhdytään toteuttamaan EU:ssa aikaisintaan vuonna 2023. Vuosina 2021–2022 toimitaan siten uuden rahoituskauden 2021–2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen kuluvan kauden 2014–2020 maatalouspolitiikkaa.

Periaatteellisella tasolla EU-ministerien viime viikolla hyväksymä esitys vuosien 2021–2027 maatalouspolitiikaksi ei sisällä mitään suuria mullistuksia. Sen mukaan maatalousyrittäjät tulevat jatkossakin saamaan viljelyalaan perustuvaa suoraa tulotukea, joka on edelleen hyvin samankaltainen kuin vuonna 2005 käyttöön tullut tilatuki. Tämän tuen saadakseen viljelijöiden pitää edelleen täyttää tietyt tilanhoitoon liittyvät ympäristövaatimukset, joita ollaan tosin kiristämässä CAP:n uuden vihreän arkkitehtuurin nimissä.

Näin ollen komissaari Franz Fischlerin jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten esittämä yhteisen politiikan perusmalli on säilymässä muuttumattomana. Mullistavin uusi innovaatio lienee esitetty toimeenpanomalli, jonka on tarkoitus ottaa aiempaa paremmin huomioon läheisyysperiaate ja antaa siten enemmän valtaa ja vastuuta jäsenvaltioille CAP:n toimeenpanossa.

Uusi CAP kun ei esitetyssä muodossaan sisällä riittäviä työkaluja esimerkiksi maatalouden ilmastopäästöjen kääntämiseksi merkittävään laskuun EU:ssa.

Juhlapuheissa on lisäksi parin vuoden ajan toistuvasti vakuuteltu, että uusi CAP tulee nostamaan merkittävästi kunnianhimoa ympäristö- ja ilmastoasioissa. Komissio on korostanut ilmasto- ja ympäristöasioiden merkitystä entisestään julkaisemalla joulukuussa 2019 Green dealin ja toukokuussa 2020 Pellolta pöytään -strategian.

Ministerineuvoston viimeviikkoista päätöstä ei voi kuitenkaan parhaalla tahdollakaan kutsua erityisen kunniahimoiseksi ilmasto- ja ympäristöasioissa. Uusi CAP kun ei esitetyssä muodossaan sisällä riittäviä työkaluja esimerkiksi maatalouden ilmastopäästöjen kääntämiseksi merkittävään laskuun EU:ssa.

Ilmasto- ja ympäristötavoitteet eivät ole ensinnäkään selkeästi määriteltyjä, eivätkä mitattaviksi tavoitteiksi muunnettavia. Näin ollen jää epäselväksi, kuinka komissio aikoo konkreettisesti arvioida politiikkatoimenpiteiden vaikuttavuutta kussakin jäsenmaassa.

Hyvin paljon jää sen varaan, että jäsenmaat asettavat riittävän kunniahimoiset tavoitteet kansallisissa strategiasuunnitelmissaan. CAP-uudistus ei kuitenkaan välttämättä mahdollista riittävää kansallista liikkumavaraa ja joustoa edes sellaiselle jäsenmaalle, jolla olisi halua leikata maatalouden ilmastopäästöjä tuntuvasti.

CAP-uudistus ei kuitenkaan välttämättä mahdollista riittävää kansallista liikkumavaraa ja joustoa edes sellaiselle jäsenmaalle, jolla olisi halua leikata maatalouden ilmastopäästöjä tuntuvasti.

Yksi suurista esteistä on nykyisen pinta-alaperusteisen tukipolitiikan jatkuminen ennallaan. Se kun ohjaa edelleen siihen, että viljelijä ei välttämättä luovu edes huonotuottoisista, mutta ilmastopäästöjä merkittävästi tuottavista pelloista. Tukipolitiikkaa pitäisikin muuttaa radikaalisti, jos tavoitellaan ilmastopoliittisesti kestävää maataloustuotantoa.

Kuilu poliittisen retoriikan ja käytännön toteuttamisen välillä on monissa muissakin kohdin erittäin suuri. Komissio esittää esimerkiksi tavoitteen, että 40 prosenttia CAP-budjetista ohjattaisiin tukemaan ilmastotavoitteita. Tätä helpotetaan yliarvottamalla nykyisten CAP-tukien ilmastollista merkitystä. Toisin sanoen komission ehdottama laskentamenetelmä mahdollistaa, että ilmastotavoitteita edistäviksi menoiksi sisällytetään myös tukia, joilla ei ole todettua positiivista ilmastollista vaikutusta. Tällainen laskennallinen kikkailu on omiaan heikentämään yhteisen maatalouspolitiikan uskottavuutta.

Yksityiskohtiin voidaan siis tehdä vielä muutoksia – ja osaan niistä sangen merkittäviäkin.

Kestää toki vielä vähintään puoli vuotta – ja todennäköisesti pidempäänkin – ennen kuin asetusehdotusten lopullinen versio hyväksytään EU:ssa virallisesti. Sitä ennen käydään vielä kova vääntö komission, parlamentin ja neuvoston välillä ennen kuin uudistus on valmis. Nämä kolme instituutiota aloittavat pian niin kutsutut kolmikantaneuvottelut uudistuksen sisällöstä. Yksityiskohtiin voidaan siis tehdä vielä muutoksia – ja osaan niistä sangen merkittäviäkin.

Jo nyt näyttää kuitenkin siltä, että tuleva uudistus on kaikkea muuta kuin rohkea poliittinen veto yhteisen maatalouspolitiikan todelliseksi muokkaamiseksi ilmasto- ja ympäristöystävälliseen suuntaan. Tässä mielessä se painii aivan eri sarjassa kuin komission julkaisemat Green deal- ja Pellolta pöytään –strategiat, joissa hehkutetaan korkeaa ilmasto- ja ympäristökunnianhimoa.

CAP-uudistuksesta on tulossa lähinnä tekninen muutos. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan todellisen uudistamisen kannalta se tarkoittaa menetettyä mahdollisuutta.

 

Kommentoi

  1. ”Vuosina 2021–2022 toimitaan siten uuden rahoituskauden 2021–2027 budjetilla, mutta harjoitetaan edelleen kuluvan kauden 2014–2020 maatalouspolitiikkaa.”

    Kohtaako Suomessa rahoitus ja sen tarve?

  2. Hyvä puheenvuoro. Mitä mieltä olet, onko komissio tehnyt riittävästi valmistelutyötä vihreän siirtymän askelien hahmottamiseksi niin että suurlobbarit saadaan siiihen mukaan tai heidän todellinen vaikutusvaltansa pienemmäksi? Myöskin edelleen hehtaaritukien epäreiluus varmaan hiertää ja sitä voidaan käyttää oikeuttamaan näennäisvihreät tuet ekojärjestelmässä ja 2. pilarissa.

    Pellolta pöytään ja biodiversiteettistrategiassa sekä myös kiertotalouden ohjelmassa on konkreettisia tavoitteita ja jos komissio olisi päivittänyt nämä CAP esitykseensä, olisi neuvostolta ja parlamentilta myös vaadittu paljon enemmän jotta olisivat selvinneet kuivin jaloin vesittämistempuistaan.

  3. Tack för den här översikten. Tyvärr har rapportering om CAP helt hamnat i skuggan av presidentvalet i USA och Corona. Den bekräftar det jag befarat att vi får en urvattnad CAP-reform.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *