Blogiartikkelit Taneli Kolström Maatalous, Metsä, Yleinen, Ympäristö

Kestävä metsäbiotalous on Suomen kansallinen kivijalka sekä talouden, sosiaalisen hyvinvoinnin että ympäristön kannalta.

Euroopan unionin komissio antoi viime kesänä asetusehdotuksen maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätaloussektorin sisällyttämisestä EU:n 2030 energia- ja ilmastopakettiin. Työstettävänä oleva asetusehdotus tulee oleellisesti vaikuttamaan Suomen metsäbiotalouteen. Siksi hiilinielujen laskennan läpinäkyvyys on erittäin oleellista.

Ilmastotavoitteet ja niiden toteuttamiseen liittyvät ilmastosopimukset ovat kansallisesti äärimmäisen tärkeitä.

Komission tekemän ehdotuksen mukaan Suomen metsät sitoisivat hiiltä ilmakehästä huomattavasti vähemmän kuin mitä Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi. Miten tämä on mahdollista? Arviot poikkeavat toisistaan kolmessa pääkohdassa:

  1. Ensimmäinen ero arvioissa on puuston kasvuennusteessa, jolla on myös merkittävin vaikutus lopputulokseen. Komissio arvioi Suomen vuotuisen puuston kasvun selkeästi alhaisemmaksi kuin Luke.
  2. Toinen ero syntyy eroavaisuuksista maankäytön luokituksessa. Sekä Suomi että komissio luokittelevat luokkaan ”muu maa” hyvin huonokasvuiset ja kasvipeitteettömät kivennäismaat kuten puuttomat/vähäpuustoiset joutomaat, avokalliot, hietikot ja tunturit. EU-laskelmassa nämä alueet katsotaan osin kelvolliseksi metsänkasvatukselle.
  3. Kolmas ero johtuu metsitys- ja metsäkatoennusteista. Komission laskelmissa Suomi pystyisi metsittämään kolminkertaisen määrän ei-metsämaata vuoteen 2050 mennessä. Luken arvion mukaan tämä ei ole käytännössä mahdollista.

Komissio arvioi myös maataloudesta ja yhdyskuntarakentamisesta johtuvan metsämaan vähenemisen eli metsäkadon olevan huomattavasti pienemmän kuin mitä Luke arvioi. Suomessa rakentaminen tapahtuu yleensä kasvukeskusten ympärillä olevalle metsämaalle. Sen sijaan komission arviossa puolet rakentamisesta ja maatalouden laajenemisesta tapahtuu muualla kuin metsämaalla. Komission arviossa myös Suomen yhdyskuntarakentaminen vähenisi oleellisesti tulevaisuudessa.

Ilmastotavoitteet ja niiden toteuttamiseen liittyvät ilmastosopimukset ovat kansallisesti äärimmäisen tärkeitä. Tavoitteiden ja niiden toteuttamisen uskottavuuden kannalta oleellista on myös se, että EU:n jäsenmailleen asettamat kansalliset velvoitteet pohjautuvat läpinäkyvään ja yhteisesti hyväksyttyyn laskentaan ja lähtötietoihin. Nyt komission vaikutusarviossa ei näin ole.

Komission ehdotuksessa asetettava laskennallinen velvoite kullekin jäsenmaalle johtaisi siihen, että Suomen metsien luonnontieteellisesti tutkitusta hiilinielusta syntyisi tarkastelujaksolla käytännössä laskennallinen taakka kansantaloudelle.

Asiantuntijapalveluiden johtaja Taneli Kolström
Tutkimusylijohtaja Johanna Buchert

Kommentoi

  1. Jokaisen maan vuotuisiin päästöihin tulee lisätä kunkin maan metsäpalojen päästöt. Metsäpalot eivät ole mitään luonnonilmiöitä vaan EU alueella 95 % paloista ovat ihmisten hallitsemattomien toimien tuloksia.
    Mitä metsien LUKE: Suomen metsien kasvuun tulee, niin lukuja on muunneltu ympäristöjärjestöjen toimesta Vihreiden Mepin kautta EU:ssa.
    Eli maat jotka tuhosivat alkuperäiset metsänsä 200-500 vuotta sitten, eivät halua että EU:n metsäiset maat (FIN/SWE) saavat etua siitä että metsät ovat suurelta osin säilyneet.
    (Globaalin palontorjunnan asiantuntija)

    1. Komissio on asetusehdotuksessaan huomioinut tämän asian. Asetusehdotuksen 10 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat jättää tilinpitonsa ulkopuolelle luonnontuhoista (metsäpalot, hyönteistuhot, jne) aiheutuneet päästöt tietyiltä osin. Näille määritetään ns taustataso vuosien 2001-2020 keskiarvona ja tämän taustatason ylittävä määrä voidaan jättää tilinpidon ulkopuolelle tietyin edellytyksin.

  2. 1950-LUVUN ISKULAUSE OLI ”PUULLA PAREMPIIN PÄIVIIN”.

    Ilmeisesti suomalainen ”asiantuntija” tekee todella myyräntyötä komission hyväksymä. Olen seurannut ja toiminut metsätaloudessa vuodesta 1940-luvulta asti. Silloin erikoisesti yksityismetsät olivat verraten vähäpuustoisia. Karja kävi metsälaitumilla. Metsäfirmat ostivat parhaat puut ja metsiin jäivät alikasvuiset puut. Karuilla mailla oli kituvia kuusikoita. Vuonna 1952 tuli metsänhoitoyhdistys-laki voimaan, jolloin yksityismetsänomistajat palkkasivat omia metsäammattimiehiä. Siitä alkoi maan metsätalous voimakkaaseen kasvuun. Vuonna 1954 metsiemme vuotuinen lisäkasvu noin 50 milj. m3. Nyt lisäkasvu on yli 100 milj. m3.

    Meillä on piirejä, jotka tekevät kaikkensa, ettei maamme metsät edelleen kasvaisi ja lisääntyisi. Näiden henkilöiden ja piirien mielestä metsämme pitäisi jättää luonnontilaan. Jopa tuhohyönteisiä suositaan. Jopa Metsähallitus on tuhonnut puita metsien monimuotoisuuden nimissä. Meitä metsäammattilaisia koulutettiin siten, että metsämme olisivat hyväkuntoisia, terveitä ja nopeakasvuisia. Isäni sai rintamamiehenä ”kylmän” tilan, eri pelkkiä metsiä. Metsään rakennettiin tarvittavat rakennukset ja osa metsästä raivattiin 1950-luvun alkupuolella pelloksi. myöhemmin Nuo pellot myöhemmin metsitettiin. Muutamassa vuosikymmenessä noilla alueilla on melko järeitä puita. Sieltä on jo puustoa harvennettu ja myyty metsäteollisuuteen.

    Meitä hallitsevat ne, jotka ”eivät Joosefista mitään tienneet”. Meillä on lähes ainoa luonnontuote, joka nyt komission ja ymmärtämättömien ”luonnonsuojelijoiden” toimesta aiotaan jättää hyödyntämättä ja hoitamatta. Tosiasiassa tämä maa tarvitsee hyvän metsänhoidon, johon liittyvät metsien hoito ja hakkuut. Yli-ikäiset ja puolikuolleet metsät pitäisi rajata vähiin. Niitä tulee olla sen verran, että niitä kaipaavat voisivat käydä istumassa kaatuneelle rungolle ja nähdä, miten sellaiset puut toukka kalvaa puun runkoa. Eikö metsän monimuotoisuus ole juuri sitä ”saattohoitoa”, jota jotkut ihailevat?

  3. Komission näkemys kai perustuu johonkin. Kuka tai mikä taho komissiolle laskee nuo Suomen Luonnonvarakeskuksen laskelmista poikkeavat ennusteet? Eikö laskelmia komissiolle suoltavalla taholla ole mitään reaalista käsitystä maamme metsistä vai onko komission asiantuntijataho suomalainen myyrä, jonka tavoitteena on estää metsiemme käyttö jalostukseen ja energian tuotantoon? Miksi Lukeen ei komissiossa luoteta?
    Puun heikon kysynnän kanssa taisteleva metsätalouden kenttä on totaalisen hämmentynyt tilanteesta. Puustopääoma ja hakkuurästit kasvavat kiihtyvää vauhtia ja silti komissio jarruttaa kaikin keinoin maamme tärkeimmän uusiutuvan luonnonvaran käyttöä. Haiskahtaa sylttytehtaalle!

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *