Blogiartikkelit Ari-Matti Seppänen Kiertotalous, Maatalous, Ympäristö

Kohti agroekologisempaa 3/3: Mitä se tarkoittaisi, jos visio paikallisesta ravinne- ja energiaomavaraisemmasta ruoantuotannosta toteutuisi? Ruuantuotannon hyödyntämättömät biomassat jalostettaisiin biokaasuksi ja kierrätysravinteiksi. Ruokaloiden ja ravintoloiden tarjonta nojaisi paikalliseen ruokaan. Jalostus hajautuisi tuotannon läheisyyteen ja paikalliset asukkaat tukisivat paikallista tuottajaa ostoksillaan. Näiden muutoksien edellytyksiä sekä ympäristö- ja aluetaloudellisia vaikutuksia mallinnettiin Mäntsälän alueella Agroekologisten symbioosien verkostot (AES-verkostot) -hankkeessa.

Maanviljelijät ovat kiinnostuneita biokaasun ja kierrätyslannoituksen mahdollisuuksista, mutta kokevat, että investointiin liittyy vielä suuria riskejä ja energiantuotantoon olisi hyvä saada mukaan maatalouden ulkopuolinen toimija tukemaan tuotantoa. Yksi esimerkki tästä on energiayhtiöiden lähteminen mukaan maatilojen yhteisiin biokaasuinvestointeihin kuten Palopuron AES:in tapauksessa asia ratkaistiin. Jos alueellisia biokaasulaitosten verkostoja syntyisi, olisi sillä lukuisia positiivisia ympäristövaikutuksia.

Biokaasuverkostolla konkreettisia vaikutuksia alueellisen tuotannon ympäristöystävällisyyteen ja taloudellisuuteen

Etelä-Suomen kasvinviljelytiloilla on runsaasti nurmipeltoalaa, jota ei hyödynnetä tällä hetkellä ruoantuotannossa. Esimerkiksi viherlannoitusnurmilta ja luonnonhoitopelloilta saatavalla nurmibiomassalla voidaan tuottaa merkittävä määrä energiaa, jonka jälkeen ravinteet voidaan palauttaa takaisin esimerkiksi viljanviljelyyn korvaamaan mineraalilannoitteita.

Suuri osa kasvinviljelytilojen vilja-alasta käytetään rehuna kotieläintiloilla, joilta lanta ei palaudu takaisin tiloille, joissa rehu on tuotettu. Entä jos osa tästä rehuvilja-alasta käytettäisiinkin karjan rehuna paikallisesti? Tällöin lisättäisiin paikallista ruoantuotantoa, lannasta voitaisiin tuottaa biokaasua ja ravinteiden kierto tehostuisi. Tämä toki vaatisi suuria rakenteellisia muutoksia kotieläinten palauttamiseksi takaisin Etelä-Suomeen.

Biokaasuverkoston synnyllä olisi positiivisia vaikutuksia myös alueen talouteen ja työllisyyteen. Biokaasuverkosto mahdollistaa työllisyyden kasvun paitsi suoraan biokaasun tuotannossa mutta kerrannaisvaikutusten kautta myös muilla aloilla. Vaikka yksittäisten maatilatason biokaasulaitosten vaikutukset ei välttämättä nouse kovin suureksi, on verkoston vaikutus jo merkittävämpi. Jokainen uusi työmahdollisuus on suunta kohti elinvoimaisempaa maaseutua.

Ruokahankintojen paikallistaminen työllistää monialaisesti

Jotta kunnallisissa ruokahankinnoissa olisi mahdollisuus käyttää alueella tuotettua ruokaa, tulee ruoan jalostusketjun sopeutua paikalliseen tarpeeseen. Yksi ratkaisu on Sodankylän keskuskeittiömalli, jossa ruoanvalmistus tapahtuu prosessoimattomista paikallisista raaka-aineista keskuskeittiövetoisesti. Tällöin paikallisten raaka-aineiden käyttö on mahdollista myös alueilla, joilla ei ole paikallista jalostustoimintaa. Kyseinen malli sopi myös tämän hankkeen kohdekuntaan Mäntsälään. Siellä päädyttiinkin selvittämän asiantuntijapalveluna skenaariota, jossa tulevan keskuskeittiön peruskorjauksen yhteydessä keittiömalli muutettaisiin vastaamaan Sodankylän mallia.

Investointina, Mäntsälän keittiörakenteen muuttaminen paikallisien raaka-aineiden käytön mahdollistavaksi, oli alle 10% koko peruskorjausinvestoinnin suuruudesta. Muutos kuitenkin tarkoittaisi myös töiden uudelleen organisointia. Keskuskeittiöillä tehtävä ruoanvalmistus, jäähdyttäminen ja varastointi mahdollistaisi töiden tekemisen tasaisemmin pitkin päivää, mutta osan henkilökunnasta täytyisi siirtyä työskentelemään keskuskeittiölle koulukeittiöiden sijaan. Myös henkilöstön tarve kasvaisi noin puolellatoista henkilötyövuodella.

Kohdealuetta kasvattamalla ja tarkastelua laajentamalla vaikutukset vahvistuvat

Alueen viljelyyn paikalliset ruokahankinnat vaikuttaisivat melko vähän, jos kysyntä tulee pelkästään Mäntsälän kunnan alueelta. Kysynnän syntyessä laajemmalta alueelta, esimerkiksi kaikilta Uudenmaan kunnilta, vaikutus on jo kohtalainen. Lisää tuotantoa tarvittaisiin niin vihannesviljelyssä kuin kotieläintuotannossa. Ruokahankintojen paikallistamisen myötä alueen ruoantuotanto voisi lisääntyä ja monipuolistua, ja sitä kautta myös luoda uusia työpaikkoja alueelle. Vaikutus näkyisi ennen kaikkea maataloudessa ja elintarvikejalostuksessa, mutta positiivisia vaikutuksia heijastuisi myös esimerkiksi kaupan ja kuljetuksen aloille. Tukkuportaan jääminen pois kuljetusketjusta parantaisi mahdollisesti myös viljelijän osuutta tuotteiden hinnan muodostumisessa.

Hankkeen tulokset tukevat visiota paikallisesta ravinne- ja energiaomavaraisemmasta ruokajärjestelmästä. Vaikka vaikutukset jäävät yhden kunnan alueella kohtuullisiksi, siirryttäessä käsittelemään laajempaa aluetta myös hyödyt yhden kuntaan tulevat konkreettisemmin esiin. Nämä mallinnukset eivät myöskään huomioineen kotitalouksien kulusta. Jos paikallinen ruoka saataisiin vahvemmin markettien hyllyille ja kuluttajien ostoskärryihin, olisi sillä suora vaikutus myös paikallisen ruoantuotannon kannattavuuteen. Kysynnän painottuessa kestävämmillä tuotantopanoksilla ja menetelmillä tuotettuun, ohjautuu myös tuotanto vastaamaan kuluttajien toiveita siitä, miten ruoka olisi tuotettu.

Kirjoittajat:
Ari-Matti Seppänen, Luke
Kari Koppelmäki ja Susanna Kujala, Helsingin yliopisto

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *