Blogiartikkelit Antti Iho Maatalous, Talous, Ympäristö

Yhdysvaltojen ja Suomen vesiensuojelua voi vertailla monella tavalla. Eppu Normaali ja REM tekivät sen vuosina 1980 ja 1986 näin:

Itkettää meitä luonnon diggareita
Kun kosken kuohuissa kelluu kikkareita
Sisimmissämme terä pistelee
Kun sorsa öljyssä räpistelee

ja

Cuyahoga, gone

Ihmiset närkästyivät, kun Ohiosta Erie-järveen virtaava, Yhdysvaltojen saastuneimmaksi joeksi tituleerattu Cuyahoga-joki syttyi kolmannentoista kerran palamaan vuonna 1969. Tapaus vaikutti suurten järvien suojelun käynnistymiseen ja liittovaltion ympäristönsuojeluviraston (EPA) syntymiseen. Nykyään joki voi huomattavasti paremmin. Suomenkin tehtaat noudattavat nykyään vesilakia, teknologiaa ja dataa käyttäen.

Vesiensuojelun painopiste on siirtynyt pistemäisistä saasteista ja myrkyistä hajakuormitukseen ja ravinteisiin. Erie-järven läntisen osan sinilevät saattavat tänäkin kesänä sulkea satojen tuhansien ihmisten juomavesihanat. Itämerellä mieliä kiihdyttävät niin sinilevät kuin sinilevälaskurit.

Erie-järven ongelmana on maatalousvaltaisten jokien voimakas liukoisen fosforin pitoisuuden nousu. Tavalla tai toisella tämä kytkeytyy siihen, että pysyvä kasvipeitteisyys on valuma-alueen vallitseva maankäyttömuoto. Muokkaamattoman maan pintakerros rikastuu vähitellen ja rikastuttaa maan pintaa pitkin valuvat vedet. Tilanne on kiusallinen, sillä pysyvään kasvipeitteisyyteen siirtymistä on promotoitu vesiensuojelusyistä. Asia koskee koko Yhdysvaltojen hajakuormituksen hallintaa.

Tavalla tai toisella tämä kytkeytyy siihen, että pysyvä kasvipeitteisyys on valuma-alueen vallitseva maankäyttömuoto. Muokkaamattoman maan pintakerros rikastuu vähitellen ja rikastuttaa maan pintaa pitkin valuvat vedet.

Vesiensuojelua Amerikan malliin

Jopa Erie-järveäkin näkyvämpi suojelukohde on Chesapeake Bay. Lahden suojelu toimii koekenttänä nimenomaan vesiensuojelun rakenteille ja poliittisille innovaatioille. Tieteellisen sidosryhmätyön ydin on Scientific and Technical Advisory Committee, jonka jäsenet ovat vesiensuojelun ammattilaisia valuma-alueen yliopistoista ja tutkimuslaitoksista: oseanografeja, biogeokemistejä, mikrobiologeja, maaperätieteilijöitä ym. Tällä hetkellä komitean puheenjohtaja on taloustieteilijä Marylandin yliopistosta.

Sain kunnian osallistua neljä kertaa vuodessa kokoontuvan komitean kokoukseen, ehkäpä viimeisimmän fosforia käsittelevän tutkimuspaperimme takia.

Noin kolmenkymmenen ammattilaisen tehokkaasti johdettu kokous oli poikkitieteellisintä näkemääni vesiensuojelun suunnittelua. Kaikesta huokui ammattimaisuus ja jonkinlainen ihmeellinen jumittamattomuus. Ei yhtään ylipitkää puheenvuoroa, eikä jankkaamista toimenpiteistä tai mallin parametreistä. Tehtävä tuntui olevan kaikilla kirkkaana mielessä ja fokus pysyi asiassa, vaikka taustalla kummitteli arvaamaton presidentti, joka saattaa lopettaa ohjelman liittovaltion rahoituksen kokonaan. Tämäkin asia käsiteltiin tehokkaasti: Liittovaltion raha saattaa loppua. Valmistelkaa plan B:t osavaltioidenne yhteyksien kanssa, jotta toiminta jatkuu katkeamattomana.

Uusi mittayksikkö fosforin eri jakeille?

Olivat vieraskoreasti varanneet esitykselleni puoli tuntia. Puhuin EPUista (Eutrophying Phosphorus Unit). Ehdotin kehitettäväksi uutta mittayksikköä, joka painottaisi fosforin eri jakeita niiden rehevöittävän voimakkuuden mukaan, samaan tapaan kuin kasvihuonekaasuja painotetaan. Tällä saatettaisiin estää Erie-järvellä todistettuja ei-toivottuja suojelun sivuvaikutuksia.

Minua tentattiin esityksen jälkeen toisen puolituntisen ajan. Miten se voisi toimia; miten paikallinen ja ajallinen vaihtelu voitaisiin huomioida; sanoit jotain hoitokalastuksesta; mihin haarukkaan olemassa oleva tutkimus asettaa hiukkamaisen fosforin käyttökelpoisuuden; Olo oli kuin vesiensuojelun operaatiokeskuksessa. Tuntui hienolta.

Tuntui myös hienolta huomata, että olen ehkä sittenkin vallannut itselleni elinkelpoisen ekologisen lokeron: olen taloustieteilijä, joka tietää, mitä ei tiedä fosforin aiheuttamasta rehevöitymisestä. Vaikka osaamiseni sekä talous- että luonnontieteissä on keskinkertaista, saattaa yhdistelmäni olla aika harvinainen. Ja STACin kokouksessa tuntui, että se on hyvin kysytty yhdistelmä. Oli mukavaa saada pari viikkoa kokouksen jälkeen puheenjohtajalta viesti, että hekin ovat nyt aloittelemassa EPUjen kanssa työskentelyä. Kysyi, missä olen itse menossa ja onko tässä joku ryhmä taustalla.

Onhan meillä tässä toki ryhmä. Ja varmaan nyt aika kiireinen ryhmä, kun näköjään hankin meille kirittäjän, jotta saisimme tämän työn paperille ja julkaistuksi ensimmäisenä. Vaikka vesistöjen ja veronmaksajien kannalta onkin yhdentekevää, kuka tieteellisiä pisteitä napsii.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös