Blogiartikkelit Jyrki Niemi Maatalous, Talous

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä neuvotteluja kauppa- ja investointisopimuksesta (TTIP) on käyty heinäkuusta 2013 lähtien. Yksi neuvottelujen kiistellyimpiä aiheita on ollut EU:ssa käytössä oleva maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden nimisuojajärjestelmä.

Nimisuojaus eli maantieteellinen alkuperämerkintä koskee EU:ssa tuotteita, jotka on valmistettu tai tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyllä valmistusmenetelmällä useamman sukupolven ajan kuten esimerkiksi Parman kinkku tai Parmigiano Reggiano -juusto. Usein kyse on tuotteista, jotka ovat saavuttaneet markkinoilla erityisen hyvän maineen.

Unionissa järjestelmän piirissä on tällä hetkellä kaikkiaan lähes 1 300 elintarviketta ja 1 750 viiniä. EU-maista nimisuojauksia on lukumääräisesti eniten Italialla ja Ranskalla. Suomessa niitä on vain kymmenen: Puruveden muikku, Kitkan viisas, Lapin Poron kylmäsavuliha, Lapin Poron kuivaliha, Lapin Poron liha, Kainuun rönttönen, karjalanpiirakka, kalakukko, sahti ja Lapin puikula.

Myös karjalanpiirakalla on EU:n nimisuoja. Kuva: Yrjö Tuunanen/Luken arkisto
Myös karjalanpiirakalla on EU:n nimisuoja. Kuva: Yrjö Tuunanen/Luken arkisto

Maantieteelliset alkuperämerkinnät edustavat peräti 30 prosenttia EU:n nykyisestä elintarvikeviennistä Yhdysvaltoihin, mikä tarkoittaa euroissa mitattuna 3,4 miljardia. EU pitääkin nimisuojan sisällyttämistä TTIP-sopimukseen erittäin tärkeänä, koska se haluaa varmistaa eurooppalaisten korkean lisäarvon tuotteiden pääsyn ”suojattuina” Yhdysvaltain markkinoille.

Yhdysvallat on kuitenkin pyrkinyt tekemään kaikkensa, jotta asia rajattaisiin mahdollisen sopimuksen ulkopuolelle. Nimisuojan sisällyttäminen kauppasopimukseen tarjoaisi USA:n mielestä kaupallisia etuja pelkästään eurooppalaisille tuottajille ja vääristäisi näin kilpailua.

Nimisuojan sisällyttäminen kauppasopimukseen tarjoaisi USA:n mielestä kaupallisia etuja pelkästään eurooppalaisille tuottajille ja vääristäisi näin kilpailua.

Yksi syy EU:n ja USA:n välisiin erimielisyyksiin on ero käsityksissä siitä, mistä ”aito tuote” muodostuu. Euroopassa vallitseva teoria painottaa aluetta. Katsotaan, että maantieteellisellä alueella on tietty ominaislaatu, mihin perustuu nimisuojan tiukka valvonta unionissa.

Näin ollen jokainen, jolla on oikean rotuisia lampaita, voi tehdä roquefortjuustoa olettaen, että ne sijaitsevat siinä osassa Ranskaa, missä tuo juusto tehdään. Toisaalta tuon alueen ulkopuolella kukaan ei voi kutsua juustoaan Roquefortiksi, vaikka hän valmistaisi sitä täysin identtisellä prosessilla, joka on kuvattu roquefortjuuston määritelmässä.

USA pitää tällaista lähestymistapaa täysin yliampuvana ja vastustaa erityisen kiivaasti unionin halua suojella joitakin erittäin yleisiä tuotenimiä, kuten Feta, Parmesan, Munster ja Gorgonzola, joiden nimi ei liity tarkasti tiettyyn alueeseen.

USA:n mukaan on eri asia nimetä tuote esimerkiksi Kreikan fetaksi tai Lombardian gorgonzolaksi kuin pelkäksi fetaksi tai gorgonzolaksi ­– jälkimmäisiä voi heidän kantansa mukaan valmistaa kuka tahansa. Yhdysvaltalaisten maatalouden ja kaupan asiantuntijoiden mielestä EU on mennyt nimisuojauksessa aivan liian pitkälle.

Kommentoi

  1. Olisi kyllä hyvä,jos joku (tutkija tms) ottaisi myös kantaa TTIP tuomien kauppaheikennyksien ja meidän tulevien velvoitteiden (maavelvoitteet) puolesta. Nyt tuntuu,kuin joka puolelta vain Yes-miehet kritiikittömästi ottaisivet kannan ”Toivottavasti win-win kaikille tässä globalisoituvassa maailmassa”. HEI,nyt hiukan ryhtiä noihin kannanottoihin ja tutkimuksiin yms kirjoituksiin!!!
    SE on niin helpon populistista kirjoittaa jotain plää plää kaikkia miellyttävää – ainakin tutkimusrahoja yms saa siten parhaiten.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös