Blogiartikkelit Terhi Mehtiö Ilmasto, Maatalous, Ruoka, Ympäristö

Maidon- ja naudanlihantuotannon vaikutuksista ympäristöön ja ilmastoon käydään kiivasta keskustelua. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi on tehtävä nopeita toimia. Myös maataloussektorin täytyy osallistua talkoisiin vähentämällä päästöjä ja lisäämällä hiilensidontaa. Samalla ruoantuotantoa maailmanlaajuisesti tulee tehostaa. Eläinjalostuksen avulla on mahdollista vähentää alkutuotannosta syntyviä päästöjä parantamalla esimerkiksi eläinten rehunkäyttökykyä.

Suomessa kasvihuonekaasupäästöt maataloudesta ovat vähentyneet noin 13 % vuodesta 1990 vuoteen 2017, jolloin ne olivat 6,5 milj. tonnia CO2-ekv (12 % kaikista maamme päästöistä). Kun LULUCF-sektori eli maankäytöstä ja sen muutoksista aiheutuvat päästöt otetaan laskelmiin mukaan, olivat kasvihuonekaasupäästöt yhteensä noin 15 milj. tonnia CO2-ekv vuonna 2017.

Sekä maataloussektorilla että LULUCF-sektorilla päästöjä on mahdollista vähentää teknologian kehittymisen, uusien viljelymenetelmien ja maankäytön optimoinnin ja tehostamisen avulla. Myös hiilensidonnan ja maaperän hiilivarastojen vahvistamisen mahdollisuuksia viljelyssä tutkitaan parhaillaan kuumeisesti.

Päästöjen lisäksi rehuntuotanto vaikuttaa maankäyttöön. Suomessa nurmenviljely on yleisin pellonkäyttömuoto (n. 30 % maatalousmaiden pinta-alasta). YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan tuotantoeläimet kuluttavat vuodessa noin 6 miljardia tonnia rehua, josta 86 % on ihmiselle ravinnoksi kelpaamatonta, ja rehunviljelyyn käytettävästä pinta-alasta 57 % on muuhun viljelyyn kelpaamatonta.

Maidontuotannon päästöt jo vähentyneet merkittävästi

Eläinten tuottavuus on parantunut huomattavasti muun muassa jalostuksen, ravitsemuksen ja paremman hoidon ansiosta viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomessa esimerkiksi lypsylehmien määrä on jo vähentynyt hyvin radikaalisti vuodesta 1990 vuoteen 2018; noin 490 000 lypsylehmästä hieman reiluun 271 000 lehmään. Koska lehmien keskituotos on samalla aikavälillä kasvanut merkittävästi, on maidon kokonaistuotantomäärä laskenut vain noin 12 %. Tämän päivän lehmät tarvitsevat noin 11 % vähemmän rehua yhden maitokilon tuottamiseen kuin lehmät vuonna 1990, eli lehmien rehunkäyttökyky on jo tuottavuuden myötä parantunut ja näin ollen päästöt maitokiloa kohti ovat vähentyneet. Kun huomioidaan kokonaismaitotuotoksen vähenemä ja rehunkäyttökyvyn parannus, ovat lypsylehmien päästöt vähentyneet huomattavasti viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.

Lihantuotanto maidontuotannon ohessa on vähentynyt lihaksi kasvatettavien vasikoiden määrän vähentymisen vuoksi. Lihakarjarotujen kasvatus on lisääntynyt, mutta ei riittävästi vastaamaan naudanlihan kulutusta Suomessa. Tämä on johtanut siihen, että emme ole naudanlihan suhteen omavaraisia, vaan noin 24 % tuodaan ulkomailta samalla ulkoistaen ilmastovaikutus.

Eläinjalostus uusien haasteiden edessä

Eläinjalostajat ovat siis uusien haasteiden edessä maatalouden murroksessa ja ilmastokysymysten äärellä. Pitäisi päästä iskemään suoraan varsinaiseen rehunkäyttökyvyn ja energiatehokkuuden jalostamiseen niin, että saisimme tuotettua saman maito- ja lihamäärän yhä vähemmällä rehumäärällä. Tämä vähentäisi tuotannon päästöjä entisestään ja säästäisi rehuntuotantoon tarvittavaa maapinta-alaa. Naudan rehunkäyttökyvyn jalostamista on hidastanut lähinnä se, että näiden ominaisuuksien mittaaminen on ollut vaikeaa ja kallista. Tutkijat kehittävät parhaillaan uusia ominaisuuksia, joita olisi mahdollista mitata suuresta eläinmäärästä jalostusta varten. Lisäksi eläinten terveyden, hedelmällisyyden, hyvinvoinnin ja kestävyyden parantaminen entisestään lisää tuotantoikää ja tuottavuutta ja tätä kautta vähentää päästöjä epäsuorasti. Jo nykyisellä lypsylehmien jalostusohjelmalla saavutetaan noin yhden prosentin vuosittainen vähennys eläinperäisten tuotteiden ympäristövaikutuksissa.

Kaikkein suorin tapa metaanipäästöjen kannalta olisi jalostaa eläimiä, joiden ruoansulatuksessa muodostuisi vähemmän metaania. Märehtijöiden ruoansulatusjärjestelmän vuoksi mahdollisuudet tähän ovat kuitenkin rajalliset. Märehtijän valtti kun on juuri sen kyky käyttää ihmiselle ravinnoksi kelpaamatonta nurmea ja muuntaa se pötsin bioreaktorissa ravintoaineiksi, ja tämän prosessin myötä syntyy väistämättä metaania. Lisäksi eläinkohtaisten metaanipäästöjen mittauksiin ei vielä ole riittävän tarkkoja ja käytännöllisiä menetelmiä. Tarttuminen suoraan metaanipäästöjen vähentämiseen voi myös johtaa epäsuotuisiin vaikutuksiin muissa tärkeissä ominaisuuksissa ja eläimen hyvinvoinnissa. Metaanipäästöjä per maitokilo on kuitenkin mahdollista vähentää entisestään pelkästään rehunkäyttökykyä, hedelmällisyyttä ja kestävyyttä jalostamalla.

Eläintuotanto osana kestävää ruokajärjestelmää

Ilmasto- ja ympäristökysymysten lisäksi keskustelussa tulisi olla voimakkaasti esillä ruokaturva ja maailmanlaajuisesti kasvavan väestön ruokkiminen tulevaisuudessa. Ruokaa tarvitsee tuottaa enemmän väestön kasvaessa, ja suuressa osassa maailmaa viljelyolosuhteet heikkenevät ilmastonmuutoksen aiheuttaman kuivuuden ja kuumuuden myötä.

Pohjoisen tuotanto voi olla tulevaisuudessa elintärkeää koko ruokajärjestelmän kannalta. Ennusteiden mukaan monen maan elintason noustessa sekä maidon että lihan kulutus kasvaa edelleen. Vaikka länsimaisessa ruokavaliossa onkin järkevää vähentää eläinperäisen valkuaisen kulutusta, on myös globaalisti kasvavaan kysyntään pystyttävä vastaamaan niin, että vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon minimoidaan.

Ruokajärjestelmää on siis tarkasteltava maailmanlaajuisena kokonaisuutena, jossa on huomioitava alueelliset erot ilmastossa, maaperässä ja vesivarannoissa. Lisäksi huomioon on otettava esimerkiksi kiertotalouden hyödyt ja monimuotoisuuden säilyminen.

Märehtijöiden merkitys ruokajärjestelmässä on korkealaatuisen ravinnon lisäksi nurmen ja lannan hyödyntämisessä suuri. Tutkimustulosten perusteella hiilivarastot pienenevät vähiten niillä pelloilla, joissa pääasiallinen kasvi on nurmi. Lannan on todettu kasvattavan maaperän hiilivarastoa, ja se on erinomaista raaka-ainetta muun muassa biokaasutuotantoon.

Laidunnuksen, nurmiviljelyn ja viljelykierron avulla saadaan myös ylläpidettyä luonnon monimuotoisuutta, jonka väheneminen on ihmiskunnan uusi, kasvava huolenaihe. Kun otetaan huomioon kestävän ruokajärjestelmän kaikki ulottuvuudet, kuuluu naudanlihan- ja maidontuotanto siihen olennaisena osana. Samalla on kuitenkin etsittävä keinoja vähentää eläin- ja tuotekohtaisia päästöjä esimerkiksi eläinjalostuksen ja -ravitsemuksen tarjoamien ratkaisujen avulla.

Luonnonvarakeskuksessa on käynnissä kaksi hanketta, joissa tavoitteena on jalostaa rehunkäyttökyvyltään ja ympäristökestävyydeltään parempaa nautakarjaa: lypsykarjaan painottuva A++ Lehmä sekä lihakarjaan keskittyvä Beefgeno. Rahoittajina ja kumppaneina hankkeissa toimivat Maatilatalouden kehittämisrahasto (Makera), Faba Osk, NAV, VikingGenetics, Valio, HKScan, Atria, Snellman ja yhteistyötä tehdään Helsingin yliopiston sekä useiden ulkomaisten yliopistojen kanssa.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös