Blogiartikkelit Antti Asikainen Metsä

Biotaloutta vauhdittavaa politiikkaa ja panostusta metsäpohjaisen tuotannon kasvattamiseen on kritisoitu viime päivinä poikkeuksellisen voimakkaasti. Myös bioenergiaan nojaavaa energia- ja ilmastostrategiaamme on arvosteltu ja lisäksi biotaloutta on moitittu alhaisen jalostusasteen tuotannosta ja uusien tuotteiden hitaasta markkinoille tulosta.

Biotalouteen panostaminen, erityisesti Suomessa ja juuri nyt, ei kuitenkaan ole varren jatkamista hullun kirveeseen. Olisi lyhytnäköistä löysätä kaasua, kun takavuosien tutkimus- ja kehityspanokset alkavat konkretisoitua teollisina investointeina ja tuotannon kasvuna.

Ei energia edellä

Biotaloutta ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen viety eteenpäin energia edellä. Tutkimus- ja kehitystyön rahoituksen painopiste siirrettiin jo viime vuosikymmenellä uusien tuotteiden ja materiaalien tutkimukseen ja tuotannon kehittämiseen. Tuolloin aloitetut strategisen huippuosaamisen (SHOK) ohjelmat, jotka valitettavasti ajettiin alas, tuottavat nyt tulosta.

Mikä tärkeintä, uusi biotalouden tuotanto syntyy Suomeen ja nojaa kotimaisiin raaka-ainevaroihin

Mikä tärkeintä, uusi biotalouden tuotanto syntyy Suomeen ja nojaa kotimaisiin raaka-ainevaroihin. Investoinnit sekä kokonaisiin tuotantolaitoksiin että uusiin tuotantolinjoihin ovat osaltaan kymmenen vuoden intensiivisen tutkimus- ja kehitystyön hedelmää. Näiden suunnittelussa hyödynnetään SHOK-ohjelmissa tehtyä tutkimusta ja – mikä ehkä vielä tärkeämpää – ohjelmissa kasvaneet huippuosaajat työskentelevät nyt yrityksissä, jotka kasvattavat biotalouden tuotantoa.

Energian tuotanto on jatkossakin olennainen osa biotaloutta, mutta energian alhainen hinta on hyvä peruste kasvun hakemiselle biotuotteista energian asemesta. Biotalouden kasvu syntyy tällä hetkellä mekaanisen puunjalostusteollisuuden ja kuiduttavan teollisuuden investointien ja kasvun kautta. Energiantuotannon vaatimaa raaka-ainetta syntyy jatkossa suuria määriä jalostustoiminnan sivuvirtojen kautta. Kun sivuvirroista on jalostettu mitä jalostettavissa on, muu osa kannattaa edelleen hyödyntää suorassa energiantuotannossa tai liikennepolttoaineiden raaka-aineena. Suomesta tuskin tulee aurinkoenergian suunnannäyttäjä, mutta bioenergian tehokkaassa ja kilpailukykyisessä hyödyntämisessä olemme sitä jo nyt.

Kiertotalouden kehittäminen välttämätöntä

Mielenkiintoista tutkimustoimintaa on käynnissä Lukessa nytkin: Kasvavan puutuoteteollisuuden sivutuotteita, kuten sahanpurua jalostetaan rehuproteiineiksi ja sellutehtaiden kylkeen suunnitellaan kiertovesiviljelyyn perustuvaa kalankasvatusta. Lähiviikkoina Luonnonvarakeskus ja VTT julkaisevat Bittejä ja biomassaa -tiekartan, jossa kerrotaan, miten digitalisaatio voi vauhdittaa ja tehostaa biotaloutta.

On selvää, että biotalous ei kykene yksin ratkaisemaan maapallon raaka-aine- ja energiahuoltoa – maapinta-ala ei yksinkertaisesti riitä esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen biomassalla. Lyhytnäköinen pelto- ja metsäresurssien riistokäyttö on tuhoisaa sekä maan tuottokyvylle että ilmastolle. Kiertotalouden kehittäminen on myös välttämätöntä, jotta maapallon resurssit riittäisivät kasvavan väestön tarpeisiin. Lisäksi fossiilitaloutta on kyettävä tehostamaan, sillä siihen maapallon energiahuolto nojaa valitettavan suurelta osin vielä vuosisadan puolivälissäkin.

Biotalouden tuotoksen lisääminen kymmenellä miljardilla eurolla realistinen tavoite

Biotalous ei ole vielä matkalentokorkeudessa, mutta se tuottaa kansantalouteemme vuosittain 60–70 miljardia euroa tuotosta jo nyt. Vaikka emme pystyisi nostamaan biotalouden tuotepaletin jalostusastetta lainkaan, toisi esimerkiksi jokainen jalostettu miljoona kuutiota puuta yli puolen miljardin euron lisäsysäyksen talouteemme vuosittain. Siten tavoiteltu 15 miljoonan kuution puun lisäkäyttö nostaisi biotalouden tuotosta lähes 7–8 miljardilla eurolla vuodessa. Tämä korjaisi osaltaan julkisen sektorin kestävyysvajetta ja mahdollistaisi panostukset myös metsien suojeluun ja talousmetsien hoidon ja käytön monipuolistamiseen.

Olen optimisti; jalostusastetta kyetään nostamaan ja resurssitehokkuutta parantamaan

Olen optimisti; jalostusastetta kyetään nostamaan ja resurssitehokkuutta parantamaan. Esimerkiksi sellun tuotannossa energian kulutus laskee 10-20% seuraavan parin vuosikymmenen aikana vapauttaen biomassaa materiaalien tuottamiseen. Kymmenen miljardin euron lisäys on täysin realistinen maali vuonna 2030. Jos globaalitalouden kehitys on suotuisaa, maali voidaan saavuttaa aikaisemminkin. Suomen on perusteltua jatkaa panostusta biotalouteen ja jalostusarvon nostamisen ohella myös tuotantomäärien kasvattamiseen. Siksi on syytä pohtia sitäkin, olisiko biotalouden tutkimus ja kehitys -rahoitusta kohdistettava nykyistä enemmän myös suurten yritysten hankkeisiin.

Kommentoi

  1. Suomessa metsiä hoidettiin 1960-1995 välisenä aikana hyvin tai huonosti, riippuu sanojasta. Kuitenkin eri tavalla kuin vuoden 1995 jälkeen.
    Seuraavat 30 vuotta voidaan hakata näitä tehometsätalouden, tai joidenkin mielestä tuhometsätalouden aikana syntyneitä metsiä. Entä sitten?

  2. Metson rahoitusta esitettiin lisättäväksi 5 milj. eurolla hallituksen puolivälin riihessä. Tämä on askel hyvään suuntaan.

  3. Biotaloutta on hyvin merkittävässä määrin puukuidun hyödyntäminen. Tämä on kansantalouden kannalta paljon tärkeämpää kuin Nokian puhelimet meille olivat – ja teknologiahuumassa asia vain unohtui. Paloma Hannonen toi esille monimuotoisuuden ja panostuksen alkuperäiseen biotalouteen eli paikalliseen elantoon ja luontotyöpaikkoihin. Puhumme tällöin inhimillisestä, luonnollisesta luontosuhteesta erotettuna koneellisesta luontosuhteesta. Koillismaalla tätä kylläkin jo teemme. Yli tuhannen hehtaarin alue Kuusinkiniemellä on yksityisellä sopimisella saatu uudenlaiseksi biotalousalueeksi, jossa yhdistetään luontomatkailu sekä metsätalous. Yksityisin varoin aikaansaatu monimuotokäyttöalue on tätä päivää ja erityisesti tulevaisuutta yhteiskunnan varojen vähentyessä METSO- ja muihin vastaaviin ohjelmiin. Yksityiselläkin puolella voi olla vastuunkantajia – eivät kaikki yrittäjät ole luonon tuhoajia. Parasta on luontomatkailun erittäin voimakas kasvu Suomessa sekä maailmalla, YK:n vuositilaston mukaan noin 12,5 % vuosittain. Uusia inhimillisiä työpaikkoja syntyy harvaan asutulle seudulle nopeasti ja suhteellisesti ottaen paljon.

  4. Monta hyvää pointtia ja oikean suuntaista kehitystä. Viimepäivien ja oikeastaan vuosien kritiikki onkin kohdistunut siihen, että voiko energiantuotanto jatkossa edes perustua polttamiseen. Sama koskee polttomoottoreita liikenteessä, vai onko liikenteen sähköistyminen (sähköauto tai vety) ainoat globaalit ja varteenotettavat ratkaisut. Suomi ei voi olla ainakaan kovin paljoa sivussa globaaleista ratkaisuista, koska muutoin kehitämme ratkaisuja vain omille markkinoille.

  5. Kirjoituksessa unohtui jälleen luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta.

    Asiantuntijat ovat tyrmänneet biotalouden kasvattamisen, koska edes nykytasolla monimuotoisuuden suojelua ei ole saatu hoidettua kuntoon. Samoin metsien hiilinielu puolittuu ja tarvitsemme päästövähennykset heti.

    1. Mielestäni on selvää, että monimuotoisuuden turvaaminen on reunaehto biotalouden toiminnalle. Luke ja Syke ovat painottaneet suojelutoimien tehostamisen tärkeyttä raportissaan ”Biotalouskenaarioiden mukaisten
      hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin
      rakennepiirteisiin”. Kirjoituksessani totean, että kasvava tulovirta biotaloudesta ”… mahdollistaisi panostukset myös metsien suojeluun ja talousmetsien hoidon ja käytön monipuolistamiseen.” Nythän esimerkiksi Metso -ohjelman rahoitusta on leikattu voimakkaasti.

      Monimuotoisuuden suojelu ei ole pelkästään hakkuumääristä kiinni. Esimerkiksi lehtojen monimuotoisuutta uhkaa luontainen kuusivaltaistuminen ja hakkuilla tämä voitaisiin estää. Järeän lahopuun määrän kasvattaminen myös talousmetsissä on toinen tärkeä toimenpide. Lisäksi olisi harkittava kulotuksen lisäämistä paloalueiden lajiston turvaamiseksi.

      Ilmastokysymykseen en tässä puuttunut; sitä on pohdittu enemmän edellisessä blogikirjoituksessani. Todettakoon kuitenkin, että nielut voivat olla merkittävästi suurempia, kuin kansallisen Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioissa ennakoitiin, mikäli lisääntyvät metsätuhot eivät vie ilmaston lämpenemisen tuomaa kasvunlisäystä. Nielujen ei voi myöskään ylläpitää määräänsä kauempaa; niiden kasvu metsien osalta Euroopassa on taittunut jo useissa maissa. Lisäksi metsien hiilivarastojen menettämisen riskit kasvavat muuttuvassa ilmastossa metsätuhojen vuoksi.

      1. Se, että jotakin on mahdollista tehdä, ei valitettavasti vielä tarkoita mitään metsäluonnon kannalta. Esimerkiksi METSOn rahoitusta voitaisiin lisätä vähentämällä ympäristölle haitallisia tukia. Näin ei ole tehty. Mikään ei anna merkkejä siitä, että biotaloudet tuotoista olisi menossa jotakin luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Luken ja SYKEn raportissa todetaan, että jo nykyisillä hakkuumäärillä pitäisi tehdä enemmän toimia monimuotoisuuden turvaamiseksi. Lisääntyvät hakkuumäärät tarkoittavat muun muassa hakkuita useammilla alueilla ja hakkuukierron nopeuttamista, mitkä molemmat ovat luonnon kannalta haitallisia. Biotalouden tarkastelu vain metsäresurssien näkökulmasta on vienyt koko keskustelun väärille urille. Nykyisellään biotalouden pääpaino on sellussa ja metsien polttamisessa. Se ei ole kestävää.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *