Blogiartikkelit Ulla Ovaska Maaseutu, Maatalous, Monimuotoisuus, Ympäristö

Suomen alkuperäisrotuiset kotieläimet ovat geneettisesti arvokkaita. Suomenlammas on tunnetusti hedelmällinen, kyytön maito on ravintorikasta ja suomenhevonen on sitkeä sissi.

Geneettisen arvon lisäksi alkuperäisroduilla on kulttuurista arvoa; ne ovat tärkeitä esimerkiksi historian, perinteiden ja myös perinnemaiseman ja ruokakulttuurin kannalta.

Laiduntava suomenlammas on kaunis näky kesäisessä Suomessa sen lisäksi, että se hoitaa maisemaa. Kyyttöjen maidosta valmistuu herkullisia erikoistuotteita kuten jäätelöä ja juustoja. Suomenhevonen taisteli sodissamme ja auttoi yhteiskunnan jälleenrakennustyössä.

Kaikki muutkin alkuperäisrotumme vuohista mehiläisiin ovat monilla tavoin tärkeitä. Tästä huolimatta ne ovat pääsääntöisesti menettäneet valta-asemansa suomalaisissa navetoissa, kanaloissa, pesissä, kopeissa ja aitauksissa jo kymmeniä vuosia sitten.

Poikkeuksiakin on, kuten valta-asemansa toistaiseksi säilyttänyt suomenvuohi.

Laiduntava suomenlammas on kaunis näky kesäisessä Suomessa sen lisäksi, että se hoitaa maisemaa.

Alkuperäisrotujen tuotos jää kuitenkin jalostetummista kotieläimistä. Osa viljelijöistä pystyy siitä huolimatta säilyttämään alkuperäisrotuja joko suurena laumana tai yksittäisinä eläiminä.

Alkuperäisrotuja kasvattaville tiloille pari vuotta sitten suunnattu kysely kertoi, että viljelijät pitävät alkuperäisrotuisia kotieläimiä niiden geneettisen arvon säilyttämiseksi, mutta myös kulttuurisista syistä: eläimet ovat kauniita, osa historiaa, tilan perinnettä, maisemaa.

Toiset ilmoittivat kasvattavansa alkuperäisrotuisia kotieläimiä ihan vain siksi, että pitävät niistä, usein niiden mielenkiintoisen persoonallisuuden tähden.

Tällä vuosituhannella alkuperäisrotujen arvostus on jälleen lähtenyt nousuun, kiitos asialleen omistautuneiden viljelijöiden, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja muiden asianosaisten.

Alkuperäisrotujen kasvattamiseen on ollut mahdollista saada lisärahoitusta tekemällä ympäristösopimus niiden säilyttämisestä. Tuen merkitys on erittäin tärkeä. Sen lisäksi alkuperäisrotujen käyttö erikoistuotteiden valmistuksessa, matkailussa ja esimerkiksi Green Care -kuntoutustoiminnassa on yleistynyt.

Mikään ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan vaatii tekijöiltään rohkeutta. Tarvitaan myös verkostoja, joiden avulla tuotteet ja palvelut saadaan kuluttajien tietoisuuteen ja ostoslistalle.

Rotujen säilymisen kannalta on sanoin kuvaamattoman tärkeää, että meillä on ihmisiä, jotka haluavat kasvattaa alkuperäisrotuja ja joille se on myös taloudellisesti mahdollista. He pitävät kulttuurihistoriaamme elävänä joka päivä.

 

Sivun yläreunan kuva, suomenlammas ja sen vuonat. Mervi Honkatukia
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.7.2021
Artikkeli on julkaistavissa muissa kanavissa, kun julkaisun yhteydessä mainitaan artikkelin kirjoittajan ja artikkelin julkaisijan (Luonnonvarakeskus) nimi.

Vastaa

Moderaattori tarkastaa kommentit ennen niiden julkaisemista mahdollisten roskapostien tai muiden epäasiallisten viestin estämiseksi. Viive julkaisemiseen on enintään vuorokausi viikonloppuja tai juhlapyhiä lukuun ottamatta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Katso myös