Artikkelit Metsä
Alkuperäinen teksti julkaistu Vapo-konsernin sidosryhmä- ja asiakaslehdessä Polte, teksti: Katariina Krabbe

 

Metsäbiotalous on Suomen talouden kivijalka. Kasvun kannalta kriittisintä on saada puu liikkeelle, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Johanna Buchert.

Johanna Buchert aloitti työnsä Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtajana elokuussa 2015. Ensi töikseen hän pääsi laatimaan uuden tutkimusstrategian suuntaviivoja yhdessä pääjohtaja Mari Wallsin kanssa.

Luonnonvarakeskus (Luke) perustettiin vuoden 2015 alussa yhdistämällä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastopalvelut.

Työsarkaa on siten riittänyt myös neljän erilaisen työkulttuurin yhdistämisessä. Yhteensä Luken tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatiossa työskentelee 1 300 ihmistä, joista noin puolet on tutkijoita.

– Meillä on loistavaa osaamista ja kompetenssia. Oma tehtäväni on piirtää isoa kuvaa ja katsoa, että menemme kaikki samaan suuntaan tutkimusstrategiamme mukaisesti. Suomen tarpeiden kannalta tehtäväkenttämme on aivan ytimessä, Buchert sanoo.

Luken visiona on toimia biotalouden suunnannäyttäjänä, jonka osaaminen luo perustan kestävälle kasvulle ja hyvinvoinnille. Strategisiin päämääriin kuuluu muun muassa tutkia ja kehittää uusiutuvista luonnonvaroista innovaatioita, jotka tukevat ja luovat uutta yritystoimintaa.

On kansallinen etu saada metsäbiotalous nousuun.

– Biotalous on Suomessa erityisesti metsäbiotaloutta. Metsäteollisuuden tuotteet muodostavat merkittävän osan Suomen viennistä, joten metsä on yksi taloutemme kivijaloista. Talouden seuraava aalto on korvata uusiutuvilla luonnonvaroilla fossiilisia materiaaleja tai luoda kokonaan uusia biopohjaisia tuotteita. Suomi on tässä kehityksessä tärkeässä roolissa, koska meillä on paljon maata, metsää ja vettä. Luken roolina on tutkimuksen avulla varmistaa, että Suomessa tuotetaan metsäbiotalouden raaka-ainetta kestävästi ja tehokkaasti.

– Tulevaisuuden biojalostamot ovat monituotetehtaita, joissa kaikki puun komponentit käytetään hyödyksi, Johanna Buchert visioi. Kuva: Erkki Oksanen
– Tulevaisuuden biojalostamot ovat monituotetehtaita, joissa kaikki puun komponentit käytetään hyödyksi, Johanna Buchert visioi.
Kuva: Erkki Oksanen

Buchert on koulutukseltaan tekniikan tohtori kemiantekniikan alalta, ja hän työskenteli ennen Luonnonvarakeskusta VTT:llä, jonne meni aikoinaan tekemään diplomityötään. Sielultaan hän on yhä tutkija, vaikka ura onkin vienyt hänet viime aikoina yhä enemmän tutkimusjohtamisen alueelle. Viimeisin tehtävä VTT:llä oli toimia Luonnonvarat ja ympäristöratkaisut -liiketoiminta-alueen tutkimusjohtajana. Se on Luken vastinpari ja yhteistyökumppani VTT:n organisaatiossa, joten työpaikkaa vaihtaessaan Buchert tuli vain siirtyneeksi samassa arvoketjussa askelen aikaisemmaksi.

– Tunnen heidän strategiansa läpikotaisin, ja olemme ihan konkreettisesti miettineet yhdessä, miten voimme viedä biotaloutta eteenpäin. Luke ja VTT rakentavat parhaillaan strategista yhteistyötä – meidän roolimme on huolehtia alkutuotannon tutkimuksesta, kun taas VTT arvoketjussa seuraavana kehittää tehtaan porttien sisällä käytettäviä teknologioita. Yhteistyötä tarvitaan, sillä on kansallinen etu saada metsäbiotalous nousuun. Euroopan biotalous on vahvasti maatalousvetoista, kun taas Suomessa ja Ruotsissa metsäbiotalouden rooli on äärimmäisen tärkeä.

Buchert korostaa, että suomalainen metsänhoito on myös ympäristön kannalta kestävää, mitä ei Euroopan tasolla riittävästi ymmärretä.

– Tutkimustulokset osoittavat, että kasvava, hyvin hoidettu metsä on hyvä hiilinielu ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tärkeä toimiva ekosysteemi. Metsä täytyy pitää hakkuiden avulla kasvavana ja elinvoimaisena, jotta se sitoo hiilidioksidia. Jos metsä jätetään lahoamaan pystyyn, sieltä lopulta vapautuu hiilidioksidia huomattavia määriä. Kestävä metsätalous pitää metsät kasvavina ja elinvoimaisina ja luo pohjan kansallista hyvinvointia luovalle metsäbiotaloudelle.

SUOMEN OSAAMINEN METSÄNHOIDOSSA ja puuraaka-aineen jatkojalostuksessa uusiksi tuotteiksi on hyödynnettävä, jotta biotalous todella nousee uusiin sfääreihin.

– Koska paperin kysyntä on hiipunut, meidän on mietittävä rinnalle muita tuotteita. Esimerkiksi Lapin metsistä kerätään pihkaa, josta tehdään pihkasalvaa. Kyseessä on hyvin pienen volyymin tuote, mutta kilohinnaltaan se on arvokasta. Bulkkiselluloosasta tehdään jatkossakin paperia ja hygieniatuotteita, mutta myös kokonaan uusia tuotteita – esimerkiksi VTT:llä on käynnissä iso strateginen avaus, jossa selluloosasta pyritään tekemään puuvillaa korvaavia tekstiilimateriaaleja. Brändäys on osa arvonmuodostusta, ja tähän Suomessa tulisikin satsata. Puuvillan korvaaminen puubiomassapohjaisilla tekstiileillä säästää myös ympäristöä.

Tulevaisuudessa voidaan jalostaa erikoislajikkeita, jotka tuottavat esimerkiksi pihkaa tai ligniiniä.

Tulevaisuuden biojalostamot ovat monituotetehtaita, joissa kaikki puun komponentit käytetään hyödyksi.

– Esimerkiksi Äänekoskelle on jo rakenteilla erittäin kiinnostava biojalostamokonsepti, ja samantapaisia suunnitellaan eri puolille Suomea, Buchert mainitsee.

– Nykyinen sellutehdas tuottaa sellua ja integroiduissa tehtaissa edelleen paperia, ja sivutuotteena tulee pääasiassa energiaa. Tutkimuksen kohteena olevilla uusilla biomassan fraktiointimenetelmillä on mahdollista saada talteen myös ligniini rikittömässä muodossa esimerkiksi kemianteollisuuden raaka-aineeksi. Hemiselluloosaa voidaan puolestaan käyttää vaikka ravintokuituna. Pihkaa ja uuteaineita, jotka ovat pieniä komponentteja, voidaan jatkojalostaa lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Aivan uutta tällainen ajattelu ei ole, sillä Suomessa toimi jo 1950-luvulla sulfiittitehtaita pitkälti samalla periaatteella.

– Sulfiittitehtaasta saatiin sellua, etanolia, proteiinia rehuksi sekä raaka-ainetta kemianteollisuuden tarpeisiin. Sitten huomattiin sulfiittiprosessin haitallisuus sekä ympäristön sekä kuidun laadun kannalta, ja siirryttiin sulfaattiprosessiin, josta saatiin huomattavasti vähemmän sivujakeita talteen. Vasta viime aikoina on kehitetty prosessikonsepteja, joilla ligniinit saadaan talteen myös sulfaattiprosessissa. Tällainen LignoBoost-prosessi on otettu käyttöön Stora Enson Sunilan tehtailla.

SUOMEN BIOTALOUSSTRATEGIAN tavoitteena on kasvattaa biotalouden tuotto 100 miljardiin euroon ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2025 mennessä.

Toteutuessaan biotalousstrategia kasvattaa puuraaka-aineen kysyntää, mutta kasvun varaa on vielä. Metsien vuosikasvu on tällä hetkellä noin 100 miljoonaa kuutiota, mikä merkitsee suuria määriä puun pääkomponentteja: selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä biotalouden tarpeisiin. Tällä hetkellä vuosikasvusta hakataan noin 65 miljoonaa kuutiota, ja esimerkiksi Äänekosken hanke tulee lisäämään kuitupuun kysyntää noin neljä miljoonaa kuutiota vuodessa.

– Jos ja kun samankaltaisia hankkeita putkahtelee lisää, puuntuotannon kestävä lisääminen on ydinkysymys. Metsien vuosikasvua voidaan kasvattaa noin 150 miljoonaan kuutioon vuodessa modernin metsänhoidon, lannoituksen ja esimerkiksi tehokkaan taimientuotannon avulla. Visiona voisi olla, että tulevaisuudessa kasvatetaan puuta täsmätarpeisiin. Suomalaisesta biodiversiteetistä voidaan valikoida ja jalostaa erikoislajikkeita, jotka tuottavat jotain haluttua komponenttia erityisen runsaasti. Jokin lajike tuottaa esimerkiksi erityisen runsaasti pihkaa tai ligniiniä. Luken yksi tutkimusryhmä tutkii parhaillaan, minkälaisia ominaisuuksia erilaisilla lajikkeilla on genomitasolla.

Kotimaisten lehtipuiden joukosta taas löytyy nopeakiertoisia lajikkeita. Tällaisten nopeakasvuisten lajikkeiden kasvattaminen uusia lopputuotesovelluksia varten on kiinnostava konsepti, joka saattaisi sopia esimerkiksi entisille turvetuotantoalueille.

– Turvetuotantoon käytetyillä soilla on todettu olevantodella hyvä biomassan tuottokyky, kunhan alue lannoitetaan esimerkiksi tuhkalla. Samalla se muuttaa ympäristön kauniiksi metsäksi.

Jotta biotalous kukostaisi, puu on saatava liikkeelle.

Kriittisempi kysymys tällä hetkellä on Buchertin mukaan se, miten puu saadaan liikkeelle metsästä. Puutuoteteollisuuden innovaatiot ovat tarpeen ja kansallisesti tähän tutkimukseen tulisikin satsata.

– Metsänomistaja saa niin paljon paremman hinnan tukkipuusta, että halvempi kuitupuu saadaan liikkeelle vain, jos myös tukkipuulle on kysyntää. Toivonkin, että myös puutuoteteollisuuteen saadaan korkean lisäarvon vientituotteita. Puurakentamisen lisääminen esimerkiksi puukerrostalorakentamista vauhdittamalla vetäisi osaltaan sahateollisuutta eteenpäin.

Puun korjuun tehostaminen on yksi hallituksenkin kärkihankkeita. Siihen voidaan vaikuttaa myös korjuuteknologiaa kehittämällä.

– Digitalisaatio antaa uusia mahdollisuuksia, kun monitoimikoneen kylkeen pystytään asentamaan erilaisia antureita, jotka pystyvät lajittelemaan puuta jo paikan päällä tiettyihin lopputuotteisiin.

Haasteena on kuitenkin myös se, että metsänomistus on pirstoutunut, ja yhä useampi metsänomistaja on metsää perintönä saanut nuori kaupunkilainen, jolla ei välttämättä ole mitään kokemusta eikä aina kiinnostustakaan metsänhoitoon.

– Pieni metsätilkku ei tuota omistajalleen merkittäviä tuloja, joten se jää helposti oman onnensa nojaan. Lukessa yritämmekin löytää uusia tapoja saada omistajat kiinnostumaan metsistään. Olemme tutkineet esimerkiksi yhteismetsien ja metsänvuokrauksen mahdollisuuksia.

BIOENERGIA ON MERKITTÄVÄ osa biotaloutta, ja puuraaka-ainetta riittää tulevaisuudessakin myös energiakäyttöön.

– Hakkuutähteet ovat helppo bioenergian lähde, kunhan huolehditaan, että metsään jää aina tarpeeksi ravinteita maan elinvoiman turvaamiseksi. Hakkuiden lisääntyessä luonnollisesti tähteitäkin tulee entistä enemmän. Olemme kehittäneet myös hakkuutähteiden ja energiahakkeiden varastointikonsepteja, jotta varastointihävikkiä saataisiin vähennettyä – varastointiaika pitää saada lyhyemmäksi ja käyttöpaikalla tehtävää keinokuivaustakin on mietitty.

– Lisäksi pitää ottaa huomioon, että uusi biotalous linkittyy läheisesti kiertotalouteen. Uusiutuvista raaka-aineista valmistetut tuotteet kiertävät aikansa, ja lopulta niistäkin tulee energiantuotannon raaka-ainetta.

Neljä tutkimusohjelmaa

Luonnonvarakeskuksen visiona on rakentaa kestävällä tavalla biotaloudelle perustuvaa yhteiskuntaa. Luken tutkimusstrategia uudistettiin syksyllä 2015. Tutkimusportfolio jakautuu neljään temaattiseen ohjelmaan.

Pohjoinen vihreä biotalous -teema pitää sisällään sekä metsä- että agrobiotalouden. Mitä kasvatetaan ja miten se, mitä kasvatetaan hyödynnetään lisäarvollisiksi tuotteiksi?

Siniseen biotalouteen eli vesibiotalouteen kuuluu esimerkiksi kalankasvatus, kiertovesikasvatus ja myös kalastuksen luontoarvot.

Innovatiivinen elintarvikeketju -ohjelma kattaa tutkimuksen pellolta tai navetasta kuluttajalle asti.

Kestävä luonnonvaratalous yhteiskunnassa -ohjelman tarkoituksena on analysoida biotalouden sosioekonomisia vaikutuksia ja paketoida tukimusta yhteiskunnassa käyttökelpoiseen muotoon päätöksenteon tueksi.

Bioenergiaa tarvitaan jatkossakin

Suomen energiataseesta noin 30 prosenttia tuotetaan bioenergialla. Siksi bioenergian rooli tulee tulevaisuudenkin biotaloudessa olemaan merkittävä.

Useimmissa biotalouden jalostusprosesseissa, joissa pyritään tuottamaan kuitua tai muita tuotteita, syntyy suuret määrät sivutuotteita kuten purua, kuorta ja muuta biomassaa. Metsänhoidossa syntyy lisäksi hakkuutähteitä ja pienpuuta.

– Perinteisesti näiden sivutuotteiden yksi tärkeimmistä käyttökohteista on ollut energiantuotanto, ja näin tulee olemaan myös pitkälle tulevaisuuteen, professori Antti Asikainen Lukesta arvioi.

– Vuosina 2000–2010 biotaloudessa mentiin energia edellä, mutta energian hinnan alennuttua on tapahtunut selkeä käänne, ja nyt muut tuotteet edellä menevät konseptit kiinnostavat investointeina enemmän. Energia on kuitenkin välttämättömyyshyödyke, ja siksi se pysyy jatkossakin tärkeänä osana biotaloutta sekä käyttövolyymiltaan että taloudellisena komponenttina.

Toinen minä

Johanna Buchertista on vastikään tullut pienen tyttövauvan isoäiti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi tammikuussa.

– Minulla on kolme aikuista poikaa. Itse tulin äidiksi 25-vuotiaana, ja kun kaksoset ovat jo kolmekymppisiä ja nuorimmainenkin 27, olin ehtinyt jo toivoa lapsenlasta jonkin aikaa.

Isoäiti odottaa innokkaasti päästäkseen hoitamaan pienokaista.

– Kunhan lapsi vähän kasvaa, pääsen tekemään kaikkea kivaa hänen kanssaan.

Buchertin omatkin vanhemmat ovat vielä elossa, joten perheeseen kuuluu tällä hetkellä neljä sukupolvea.

– On hauskaa, että meitä on niin paljon. Toivottavasti lapsenlapsia tulee vielä lisääkin.