Artikkelit Maatalous, Ruoka, Ympäristö

Tulevaisuudessa ilmastoystävällisen lehmän jalostusta voidaan vauhdittaa geenitiedon perusteella. Tuore tutkimus on löytänyt lehmän perimästä alueita, jotka ovat yhteydessä sen tuottaman metaanin määrään. Tutkimuslehmät eivät märehtineet lasikaapeissaan turhaan.

Ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista 16 prosenttia on metaania, josta kolmasosa on peräisin nautakarjatuotannosta: maapallolla on reilu miljardi nautaa, joista jokainen hönkäilee ilmastoa lämmittävää metaania noin 500 litraa päivässä.

Voisiko vähäpäästöisen lehmän saada aikaan jalostuksen keinoin? Perimä ja ravinto vaikuttavat lehmän  mikrobiston koostumukseen ja toimintaan. Suoliston ja pötsin mikrobit puolestaan vaikuttavat merkittävästi lehmän koko elimistön toimintaan.
– Samantyyppinen vuorovaikutus on havaittu aikaisemmin myös ihmisillä, Luken professori Johanna Vilkki taustoittaa.

Aberdeenin yliopiston johtamassa ja EU:n rahoittamassa RuminOmics-hankkeessa Luonnonvarakeskus tutki yhdessä kymmenen muun eurooppalaisen tutkimuslaitoksen kanssa märehtijän perimän, ravitsemuksen ja pötsin mikrobikoostumuksen välisiä vuorovaikutuksia ja selvitti, miten nämä liittyvät lypsylehmän energiatehokkuuteen ja metaanipäästöihin.

­Metaanituotoksessa suuria yksilöllisiä eroja

Kuva: Olga Pihlman/Luken arkisto
Kuva: Olga Pihlman/Luken arkisto

Ruminomics-hankkeessa tutkittiin tuhatta lehmää Euroopan eri maista. Luken Jokioisten navetan metaboliakammioissa vieraili sata suomalaista ayrshireä, joilta kasvihuonekaasupäästöt mitattiin. Lisäksi tarkkailtiin ruoansulatusta, tuotosominaisuuksia, energiatehokkuutta ja -aineenvaihduntaa sekä pötsin mikrobikoostumusta.

Yksittäisten lehmien, eri tilojen ja maiden välisissä mittaustuloksissa oli huomattavia eroja, sillä esimerkiksi ruokintatavat eri maissa eroavat paljon toisistaan. Oli odotettua, että suomalaiset ja ruotsalaiset lehmät tuottivat muita maita enemmän metaania. Tämä johtuu niiden säilörehuvaltaisesta ruokinnasta, ei perimästä.

– Jos lehmien metaanipäästöjä halutaan vähentää, valintaa ei kannata tehdä suoraviivaisesti jättämällä karjaan vähäpäästöisimpiä lehmiä. Tulokset viittaavat päinvastoin siihen, että monet alhaisen metaanituotoksen lehmät eivät ole tehokkaita, sillä ne eivät pysty käyttämään hyväkseen rehun energiaa.

Lehmän suhteelliset metaanipäästöt mitattuna tuotantoyksikköä, maito- tai lihakiloa kohden vähenevät, kun tuotostasoa tai tuotantoikää kasvatetaan.

– On siis taloudellisesti, eettisesti ja ympäristön kannalta järkevää suosia hyvätuottoisia eläimiä ja pitää niitä tuotannossa mahdollisimman kauan, Vilkki suosittelee.

Geenit paljastavat vähäpäästöisen lehmän

Lähitulevaisuus paljastaa, voidaanko vähäpäästöisten ja tehokkaiden lehmien valinta jalostukseen tehdä geenitiedon perusteella. Tutkimuksessa lehmän omasta perimästä tunnistettiin alueita, joiden vaihtelu on yhteydessä tuotetun metaanin määrään tuotettua maitokiloa kohti.

– Jatkossa selvitämme, vaikuttavatko nämä geenit lehmien pötsien mikrobikoostumusten eroihin vai muihin lehmän ominaisuuksiin kuten pötsin kokoon, tuotostasoon tai rehunkäyttökykyyn.

Päästöt pienemmiksi ja maito terveellisemmäksi

Lehmän ravinnossa on runsaasti tyydyttymättömiä rasvahappoja, mutta pötsin mikrobisto muuntaa niitä tyydyttyneiksi. Siksi noin 70 prosenttia maidon rasvoista on kovia rasvoja.

Tutkituilta lehmiltä mitattiin maidon rasvahappokoostumus ja selvitettiin sen yhteyttä pötsin mikrobikoostumukseen. Jatkossa selviää, voisiko maidon rasvahappokoostumus kertoa lehmän metaanipäästöjen määrän.

– Pyrimme lehmän ruokintaa muuttamalla vähentämään metaanipäästöjä lisäävien mikrobien osuutta, joiden määrä liittyy myös maidon tyydyttyneiden rasvahappojen määrään. Kenties tämän menetelmän avulla myös maidon ravitsemuksellista koostumusta voidaan muuntaa entistä terveellisempään suuntaan, Vilkki pohtii.

Teksti: Ulla Ramstadius

Katso myös