Artikkelit Ilmasto, Maatalous, Talous

Suomi sallii vihdoin hyönteisten kasvattamisen ja myymisen elintarvikkeena. Mutta miten Suomesta tulee hyönteistalouden ykkösmaa?

Hyönteisen myyminen elintarvikkeena on nyt sallittua monessa Euroopan maassa, ja syksyllä 2017 joukkoon liittyi myös Suomi. Ruokahyönteismarkkina on pieni, mutta kasvussa on vauhtia: ennusteiden mukaan globaalin markkinan arvo nousee 2020-luvulla nykyisistä muutamista kymmenistä miljoonista yli 400 miljoonaan euroon. Lisäksi merkittävä tulevaisuuden mahdollisuus on hyönteisten käyttäminen eläinten rehussa.

Suomi tähtää yhdeksi hyönteistalouden kärkimaista. Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat kertovat, mitkä ovat seuraavat tärkeät askeleet alalla.

1. Perustutkimusta tänään eikä huomenna

Hyönteistalous on Suomessa sen verran uusi juttu, että pitkää perustutkimusta ei vielä ole. Erityisasiantuntija Susanne Heiskan mukaan se pitää aloittaa heti, jotta vankkaa tutkimuspohjaa saadaan mahdollisimman nopeasti.

”Pitäisi tutkia Suomessa tuotettujen hyönteisten terveys-, ravinto- ja ekologisia vaikutuksia, koska näitä ei esimerkiksi suomalaisista sirkoista vielä tiedetä. Tutkimusmenetelmiä pitää myös kehitellä ja vakioida”, Heiska sanoo.

Heiska kaipaa tutkimusta myös kuluttajien haluista ja tarpeista, koska ilman hyönteistuotteita ostavia ihmisiä ei ole tuotantoakaan.

“Hyönteistaloudesta tulee vahva ala, kun se pohjautuu tutkittuun tietoon.”

Sirkat ja muut hyönteiset ovat proteiinipitoista apetta. Ruoka, proteiini, vastuullisuus, hyönteistalous.
Lounasaika. Kuva: Erkki Oksanen.

2. Sirkan ruokavalio selville

Yksi selkeä tutkimuskohde on se, mitä hyönteiset oikein syövät. Hyönteisiä markkinoidaan ekologisena vaihtoehtona, mutta kestävyys ei ole itsestään selvää.

“Tällä hetkellä suurimmalle osalle sirkoista syötetään muunnettua kananrehua, joka sisältää tuontisoijaa ja jolla on iso ekologinen jalanjälki. Hyönteisten ravinto on saatava sellaiseksi, että se lunastaa lupaukset ekologisesta kestävyydestä”, sanoo tutkija Pertti Marnila.

Marnila on mukana tutkimushankkeessa, jossa selvitetään elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntämistä hyönteisten rehuissa.

“Olemme kokeilleet jo perunaproteiinia ja panimomäskiä, ja seuraavaksi testaamme hernettä ja porkkanaa. Alustavat tulokset ovat hyviä.”

Ekologisuuden lisäksi hyönteisille syötettävän ravinnon on myös toki oltava ravitsevaa. Ravinto vaikuttaa hyönteisten terveyteen, kasvuun, proteiinipitoisuuteen ja poikastuotantoon.

3. Jalostaminen vauhtiin

Kuten muitakin eläimiä, myös hyönteisiä kannattaa jalostaa, jotta niiden parhaat ominaisuudet saadaan siirtymään ja säilymään.

“Ensin pitää selvittää, mitkä ovat hyönteisten tärkeimmät kehitettävät ominaisuudet”, sanoo erikoistutkija Miika Tapio.

“Myös jalostaminen kaipaa tutkimusta. On selvitettävä esimerkiksi jalostuksen ja sukulaistumisen hallinnan menetelmiä ja määritettävä, kuinka iso ongelma sisäsiittoistuminen on.”

Massatuotanto vaatii isoja ja terveitä hyönteiskantoja, joiden taudinkestävyys on huippuluokkaa.

“Tarvitaan hyvin laitostunut eläin, jotta se on kannattavaa”, Pertti Marnila kertoo.

Myös Susanne Heiskan mukaan jalostaminen on saatava käyntiin heti.

“En tiedä, että missään maailmalla olisi jalostettua populaatiota tarjolla. Hyönteisten alkuperiä ei siis tiedetä. Suomalaiseen tuotantoympäristöön pitäisi nyt jalostaa terveet kannat”, Heiska sanoo.

4. Tuotannon olosuhteet kuntoon

Tällä hetkellä hyönteistuotanto on Suomessa pitkälti käsityötä. Tuotannon automatisoiminen laskisi kustannuksia ja tekisi hyönteistuotteistakin halvempia.

“Robottien pitäisi tehdä enemmän, ihmisten vähemmän”, Pertti Marnila tiivistää.

Hyönteistuotanto vie paljon energiaa, sillä hyönteiset tarvitsevat lämpimät olosuhteet menestyäkseen. Marnilan mukaan ratkaisu on olemassa.

”Hyönteistuotantoa olisi fiksua harjoittaa esimerkiksi sellaisten tehtaiden yhteydessä, joista syntyy hukkalämpöä, sähköä ja sivuvirtoja hyönteisten hyödynnettäväksi.”

Susanne Heiska on samaa mieltä.

“Olisi hienoa, jos toimiala saataisiin rakentumaan niin, että olisi isoja hyönteistehtaita, jotka ovat osa agrisymbiooseja. Näiden lisäksi olisi pieniä ja erikoistuneita toimijoita, kuten artesaani-hyönteistuottajia”, Heiska visioi.

”Tällä hetkellä ala rakentuu niin, että kaikki toistavat alusta loppuun samat työketjut ja tekevät päällekkäistä työtä. Kukaan ei esimerkiksi ole vielä erikoistunut munantuotantoon.”

5. Riskit kuriin

Koska tuotanto on nuorta, kaikki mahdolliset riskit eivät ole vielä tiedossa. Susanne Heiskan mukaan riskienhallinta liittyy erityisesti tuotanto-olosuhteiden hallintaan, tuotantobiologiaan ja hygieniaan.

Eri hyönteislajien patogeenejä eli taudinaiheuttajia ei myöskään tunneta vielä kovin hyvin.

“Sirkoilla on esimerkiksi havaittu virusta, joka voi halvaannuttaa tai tuhota koko populaation. Silloin pitää ehkä vaihtaa lajia, ja yhden tuotantopopulaation koon kasvattamisessa täyteen volyymiin voi mennä jopa vuosi.”

+1: Lisäarvotuotteita ja puhtaampia jätteitä

Elintarviketuotannossa hyönteisistä on saatavissa lisäarvotuotteita. Esimerkiksi kitiinikuoresta saa prosessoitua kitosaania, joka muun muassa alentaa kolesterolia. Tällä hetkellä terveyskaupoissa myytävä kitosaani on peräisin äyriäisistä.

Pertti Marnilan mukaan hyönteisistä voisi olla yhteiskunnalle hyötyä myös muualla kuin elintarviketuotannossa.

“Hyönteisiä voitaisiin hyvin käyttää jätteiden prosessoinnissa. On havaittu, että hyönteiset vähentävät esimerkiksi hormoni- ja lääkejäämiä yhdyskuntajätteessä.”

Tällä hetkellä EU-asetus ei kuitenkaan hyväksy syötäväksi määritellylle hyönteislajille jätteiden syöttämistä, vaikka hyöteisten käyttötarkoitus olisi aivan muu.

“Jos hyönteisiä käytettäisiin jätehuollossa, ne menisivät suoraan liimatehtaalle. Mutta tällaista käyttömuotoa ei osattu ajatella, kun säädöstä tehtiin.”

Teksti: Reetta Rönkä

Katso myös