Siirry pääsisältöön

Rehutaulukot ja ruokintasuositukset

Rehutaulukot ja ruokintasuositukset -sivuilla esitetään viralliset Suomessa käytettävät rehujen koostumus- ja rehuarvotaulukot ja rehuarvojen laskentaperusteet sekä ruokintasuositukset märehtijöille, sioille, siipikarjalle, hevosille ja turkiseläimille.

Rehujen koostumus- ja rehuarvotaulukot

Rehutaulukot ovat luettelo yleisesti käytettyjen rehujen tyypillisistä koostumus- ja rehuarvotiedoista eli ns. viiterehujen luettelo. Rehujen kemiallinen koostumus vaihtelee eri satovuosina ja eräkohtaisesti, väkirehuilla vähemmän ja karkearehuilla enemmän. Siksi ruokinnan suunnittelussa on tärkeää käyttää rehuanalyysin perusteella laskettuja rehuarvoja erityisesti karkearehujen osalta.
Kaksi kanaa seisomassa pihalla

Luke vastaa rehutaulukoiden ja ruokintasuositusten ylläpidosta

Rehuarvotyön tavoitteena on kuvata rehujen suhteellinen tuotantovaikutus mahdollisimman oikein. Tasapainoinen ruokinta edistää kotieläinten hyvinvointia, parantaa kotieläintuotannon taloudellista tulosta ja lisää ravintoaineiden hyväksikäyttöä, jolloin tuotannon ympäristöön kohdistuva ravinnekuormitus pienenee. Rehuarvoja käytetään kotieläinten ruokinnansuunnittelun lähtötietoina ja esimerkiksi rehujen hinnoittelun perusteena.

Rehulain mukaan rehuaineista ja rehuseoksista ilmoitettavien energia- ja valkuaisarvojen tulee perustua Luonnonvarakeskuksen julkaisemiin laskentaperusteisiin, jollei Euroopan unionin lainsäädännössä muuta säädetä. Laskentaperusteisiin kuuluvat rehuarvojen laskentakaavat vakioineen ja sulavuuskertoimet, märehtijöillä lisäksi hajoavan valkuaisen osuus.

Rehuarvotyötä Lukessa koordinoi tutkimusprofessori Marketta Rinne ja työn tukena toimii tutkimuksen ja hallinnon asiantuntijoista koostuva Rehuarvotyöryhmä.

Ota yhteyttä:

rehutaulukot(at)luke.fi