Orava

Oravan paino vaihtelee kahdestasadasta grammasta puoleen kiloon. Isotkin urokset kiipeilevät taitavasti puiden latvoissa, aivan hennoimpien oksien varassa. Orava on kesällä punaruskea ja talvella harmaa. Tuuhea häntä ja vatsa ovat aina samanvärisiä. Oravan takaraajat ovat huomattavasti voimakkaammat kuin eturaajat.  Takaraajoja käytetään enemmän liikkumiseen kuin eturaajoja, joiden tärkein tehtävä on ravinnon, kuten erilaisten siementen, käpyjen ja pähkinöiden, käsittelyssä.

Orava on yleinen ja runsaslukuinen lähes koko maassa. Se on kuitenkin havumetsien eläin ja puuttuu pohjoisen tunturialueelta. Oravan runsaudenvaihtelu myötäilee varsin tarkasti kuusen siemensatoa. Hyvinä käpyvuosina oravakanta voi kasvaa räjähdysmäisen nopeasti. Viimeksi oravan voimakas runsaushuippu osui vuoteen 1990, jolloin oravia oli hyvin runsaasti koko maassa. Runsaushuipun jälkeen ravintovarat käyvät vähiin pakottaen oravat liikkeelle. Vaelluksen aikana eläinten kuolleisuus on suuri, ja vain harvat elävät seuraavaan vuoteen. Etelässä oravien vaellus näkyy lisääntyneenä oravien liikennekuolevuutena loppukesästä alkaen. Oravakannan huippu- ja pohjavuosien välinen ero voi suurimmillaan olla monikymmenkertainen.

Oravalla on usein käytössään useita pesiä samanaikaisesti. Yleensä oravan pesäpuuna toimii mänty tai kuusi, harvoin lehtipuu. Orava voi tehdä pesänsä myös harakanpesään tai piharakennuksen koloon. Puussa pesä on yleensä aurinkoisella puolella. Orava pyrkii kasaamaan pesäänsä pehmikkeitä, joista nykyään onkin puute. Naavat ja lupot ovat yhä harvemmin saatavilla ja orava etsii pehmikkeitä jopa rakennusten eristeistä. Oravat ovat monin paikoin kesyyntyneet ja niitä tavataan yhä enemmän kaupunkiympäristöissä.

Oravat elävät pääasiassa yksin. Orava puolustaa yöpymispesänsä lähiympäristöä ja ravintopaikkaa muilta lajitovereilta. Pariskunta voi talvella lämmitellä samassakin pesässä. Naaras ajaa uroksen pois poikasten ollessa pieniä, mutta kunhan poikaset ovat tarpeeksi suuria, voi koko perhe olla taas yhdessä. Kuusen kävyt ovat oravan tärkeintä ravintoa, mutta lisäksi orava etsii maasta myös marjoja, sieniä ja vihreitä kasvinosia. Pähkinät ja tammenterhot kelpaavat mainiosti oravalle, joka syksyllä varastoi niitä maahan talven varalle. Maavarastoihin orava talvella kaivaa hangen läpi tunnelin. Sieniä se varastoi usein puiden oksanhankoihin. Huonoina käpyvuosina orava syö kuusen silmuja. Oravan voi tavata syömästä myös pikkulintujen munia tai poikasia.  Aktiivisimmillaan orava on aamulla.

Orava voi tulla sukukypsäksi jo ensimmäisenä kesänään. Oravan kiima-aika on maaliskuussa ja kantoaika kestää noin kuukauden. Hyvänä käpyvuotena oravan poikaset voivat syntyä jo huhtikuussa, muulloin vasta toukokuussa. Poikasia syntyy yleensä 2-5 kappaletta ja naaras hoitaa ne yksin. Poikaset ovat aluksi karvattomia, ja ne kömpivät ensimmäisiä kertoja ulos vasta 40 päivän ikäisinä. Oravanaaras voi enimmillään synnyttää peräti kolme poikuetta kesässä. Oravalla on suuri poikaskuolleisuus.

Oravalla on ollut tärkeä rooli suomalaisessa metsästyskulttuurissa. Se on ollut joskus tärkein riistaeläin ja sen turkki oli tärkein kauppa- ja vientitavara ja sitä on käytetty rahana. Orava ei ole aina kuitenkaan ollut arvostettu: 1800- luvulla siitä maksettiin jopa tapporahaa. Niitä syytettiin lintujen surmaajiksi ja metsien tuholaiseksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen turkisten kysyntä kasvoi ja enimmillään oravaa pyydettiin jopa 2,5 miljoonaa yksilöä. Kannan romahtamisen myötä laji rauhoitettiin 1929. Nykyään oravan metsästys on vähäistä noin 2000–6000 yksilöä vuodessa. Oravaa saa pyytää vain joulu-tammikuussa.

Oravan jälki on metsiemme kolmanneksi runsain lumijälki. Vain jäniksen ja ketun jälkiä on runsaammin. Takajalka on etujalkaa paljon kookkaampi. Takakäpälän jälkipainallus on noin 6 cm pitkä, kun etukäpälän painallus jää alle neljän senttimetrin. Takajalan jäljessä erottuu viisi varvasta, etujalan jäljessä vain neljä. Ohuessa nuoskalumessa jälkeen piirtyy pitkien varpaiden painallukset, mutta paksuun pehmeään hankeen jää vain kuoppa.

Orava liikkuu lähes yksinomaan hyppien. Jälkijono on helppo tunnistaa. Jälkiryhmässä isojen ulospäin suuntautuneiden takajalkojen jäljet osuvat pienempien etujalkojen jälkien etupuolelle. Loikan pituus on 40–80 cm. Oravan jälki alkaa puunjuurelta ja päättyy puunjuureen.